Uutiset

Hämeenlinna on hetero - ainakin ulkopuolelta

Paikkakunnan tarjonta seksuaalivähemmistöjen edustajille on vähissä. Puutteiden kanssa oppii elämään.

Jos kaupungilla voisi olla seksuaalinen suuntautuminen, olisi Hämeenlinna ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna umpihetero. Kaupunki ei tarjoa seksuaalivähemmistöjen edustajille juurikaan mitään näkyvää.

Ei seksuaalivähemmistöille suunnattuja ravintoloita.

Ei Setan paikallisyhdistystä.

Ei mitään paikkaa tavata samanlaisia ihmisiä.

Hämeen Sanomat kokosi hämeenlinnalaiset Emmin, Terhin ja Tuijan, sekä kaupungista kotoisin olevan Päivin keskustelemaan seksuaalivähemmistöjen elämästä Hämeenlinnassa.

Naiset ovat oppineet elämään pikkukaupungin puutteiden kanssa, vaikka nuorempana ne heitä harmittivatkin.

Mitä mieltä kaupungista?
Emmi: Mua on kyllä joskus ottanut tosi paljon päähän ja oon miettinyt, että pitäiskö muuttaa Tampereelle tai Helsinkiin. Mutta ne on ollut hetkittäisiä kohtauksia.

Päivi: Nuorempana olisin kaivannut enemmän jonkinlaista vertaisryhmää tai samankaltaisia ihmisiä, joita olisi voinut tavata. Silloin koin itseni jotenkin niin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi.

Emmi: Olisi hyvä, että olisi joku paikka, missä voisi tavata toisia ihmisiä. Lähinnä se on kuitenkin ihmisten omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, eikä kaipaa uusia kontakteja, ei jaksa lähteä järjestämään mitään.

Tuija: Mulla on sellainen käsitys, että kaikilla on Hämeenlinnassa omat kaveripiirit ja perheet, eikä ole tarvettakaan tulla esille.

Emmi: Joitain vuosia sitten tänne puuhattiin järjestöä, mutta se jäi muutamaan tapaamiseen. Ihmiset eivät ehkä kokeneet sitä tarpeeksi tärkeäksi, että kukaan olisi halunnut olla aktiivinen sen eteen.

Tuija: Olisi kyllä mukava tutustua enemmän ihmisiin täältäkin.

Emmi: On todella energiaa vievää hommaa, jos yrittää tutustua ihmiseen toisesta kaupungista. Vaikka pystyy pitämään yhteyttä puhelimitse, ei se ole sama asia kuin jos asuisi samassa kaupungissa. Se on heti paljon vaikeampaa, jos on vaikka vaan tuntikin välimatkaa.

Tuija: Ja eri kaupungissa on valmiina jo ne omat piirit ja kuviot.

Emmi: Mutta ehkä Hämeenlinnakin on vähän muuttumassa. Tuntuu, että viime aikoina on täälläkin baareissa näkynyt naispareja ja yhdessä paikassa pari naista on tullut jopa juttelemaan ihan selkeästi kiinnostuneina. Sitä ei ole täällä koskaan aiemmin tapahtunut.

Syrjitäänkö seksuaalivähemmistöjä?
Emmi: Terveydenhoitaja alkoi joskus tarkastuksessa kysellä seurustelusta ja kun kuuli, että seurustelen naisen kanssa, hän kysyi, olenko koskaan ajatellut, että tämä suhde johtuukin hormonaalisesta häiriöstä. Siinä vähän luottamus ropisi.

Terhi: Mulla ei ole ikinä ollut asioinnissa ongelmia. Aina kun on tarvinnut jotain, on saanut hyvää palvelua.

Tuija: Mutta ehkä se helpottaisi, jos olisi vaikka jonkinlainen Setan palvelupiste, mistä saisi apua.

Emmi: Eihän siitä haittaakaan olisi, mutta miten paljon sellaiselle sitten olisi käyttöä Hämeenlinnan mittakaavassa? Setallahan on jo se puhelinpalvelu. Keskusteluapua saa, mutta se ei välttämättä aina riitä.

Päivi: Varsinaista syrjintää en kyllä oo huomannut. Ehkä katseita tulee joskus, jos kävelee naisen kanssa käsi kädessä – tai sitten sen vain itse kokee niin.

Emmi: Pikkuhiljaa siitäkin tulee ihan normaalia.

Päivi: Erilaista se on kuitenkin vaikkapa Helsingissä kuin täällä. Siellä on ehkä luontevampaa olla toisen naisen kanssa.

Emmi: Siellä sulautuu joukkoon paremmin. Ja Helsingissä ei muutenkaan ihmisiä jaksa kiinnostaa niin paljon muiden tekemiset.

Päivi: Homoilla tilanne on ehkä eri. Omista kavereista tietää, että monet suhtautuvat homoihin kielteisemmin kuin lesboihin.

Terhi: Ainakin monille miehille on helpompi hyväksyä kaksi naista yhdessä kuin kaksi miestä. (HäSa)