Kolumnit Uutiset

Hämeenlinna tyhjensi pöydän

Veteraanipoliitikon, Janakkalan valtiopäiväneuvoksen ja kunnanvaltuutetun Esko Helteen (vas.) politiikan sisälukutaito on edelleen tallessa. Tarkkasilmäinen Helle pani merkille, että Kanta-Hämeen kahdeksasta kuntayhtymän hallituksen tai valtuuston puheenjohtajapaikasta seitsemässä istuu hämeenlinnalainen kuntapoliitikko.

Mielipidekirjoituksessaan hän kertoi ajan näyttävän, täyttävätkö valitut maakuntapoliitikon saappaat.

Ainoa poikkeama, liekö hämeenlinnalaisittain työtapaturma vai vaatimaton pyrkimys vallan hajauttamiseen, on forssalaisen kokoomuskansanedustajan Sanni Grahn-Laasosen valinta maakuntavaltuuston puheenjohtajaksi.

Se, että puheenjohtajina on vain sosiaalidemokraatteja ja kokoomuslaisia on oikein ja seurausta syksyn vaalituloksesta. Nämä kaksi ovat kiistatta maakunnan ja myös Hämeenlinnan mahtipuolueita, vaikka sen tunnustaminen oli ainakin Hämeenlinnassa vaikeata vaalit voittaneille perussuomalaisille.

Heidän kiivaimmat kannattajat taitavat uskoa edelleen vääryyden voittaneen, kun parhaan äänisaaliin saanut ei noussutkaan puheenjohtajaksi. Nämä ovat niitä D´Hondtin kepposia.

Vielä pari vaalikautta sitten maakunnalliset luottamustehtävät punnittiin kultavaa´alla ja ne jaettiin kiusallisuuteen asti tasapuolisesti eri puolille. Paikoista neuvottelevat puolueiden piirijärjestöt, eivät yksittäiset kunnat. Valitut edustavat kaikkia maakunnan asukkaita sen kannatuksen voimin, mitä heidän puolueensa on vaaleissa saanut.

Mahtaako hämeenlinnalaisten rohmumenettely olla kovin viisasta, saati kaukonäköistä? Se voi näyttää voitolta, mutta senkin ratkaisee tarkastelukulma. On syytä uskoa, että myös Riihimäen ja Forssan seuduilla elelee niin eteviä demareita ja kokoomuslaisia, että he olisivat kyenneet myös puheenjohtajiksi.

Kaikkein surullisinta olisi, jos nyt valituiksi tulleet hämeenlinnalaiset eivät tätä usko, vaan pitävät itseään ylivertaisina. Vallantäyteys nostaa laput silmille, jolloin kyky hahmottaa kokonaisuuksia hämärtyy.

Maakunnalliset kuntayhtymät ovat yhteistyöfoorumeita, joissa päätetään tärkeistä palveluista ja huomattavista rahamääristä. Ne ovat toistaiseksi kuntayhtymiä, eivät yhden isäntäkunnan pelikenttää.

Puheenjohtajan tehtävä on luottamustoimi, jossa luottamuksella on myös painoarvoa. Jos tehtäviin noustaan jyräämällä muut, tehtävän hoito käy hankalaksi.

Nyt, kun kuntakenttä ja sen palvelut ovat ennennäkemättömässä myllerryksessä, sujuvalla yhteistyöllä on erityistä kysyntää. Sanelupolitiikalla ei tuloksia synny, vain valtavaa sekaannusta ja epäluuloa. Puheenjohtajien tärkein työkalu on luottamus. Jos se ruhjotaan jo alkumetreillä, kovin ihmeellisiä tuloksia ei kannata odotella.

Hämeenlinna on kiistatta suurin ja kaunein, mutta myös yksinäisin hetkellä, jolloin luotettavista ja yksituumaisista ystävistä, Riihimäestä ja Forssasta olisi vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluita uudistettaessa valtavasti hyötyä.

Päivän lehti

1.4.2020