Kolumnit Uutiset

Hämeenlinnalaista joukkoliikennettä

Hämeenlinnassa joukkoliikenteellä tarkoitetaan sitä, missä joukollinen yksityisautoilijoita saa kulkea ja pysäköidä volvojaan ja volkkareitaan.

Joukkoliikenne sujuu, kun Paasikiventien vihreä aalto toimii.

Joukkoliikenne auttaa keskustassa asuvia ja asioivia, kun kaikille löytyy mukavan (lue: mahdollisimman lyhyen) kävelymatkan päästä pysäköintipaikka.

Erinomaista joukkoliikenne on vielä silloin, kun pysäköinti on autoilijalle maksutonta.

Joukkoliikenteestä, toisin sanoen toriparkista, keskustellaan taas.

Keskustan taloyhtiöt ovat saaneet vastatakseen kyselyn, jossa halutaan kuulla kantoja keskustan pysäköintiratkaisusta.

Keskustan yrittäjät ovat myös olleet Goodmanin tulon myötä huolestuneita tulevaisuudestaan. Huoli ei ole aivan aiheeton, kun käy päiväsaikaan pyörähtämässä Reskalla.

Joukkoliikenne kun toimii Goodmanissa paremmin kuin hyvin, ainakin paremmin kuin keskustassa.

Kauppakeskuksen alakerrassa on nimittäin sadoittain maksuttomia pysäköintipaikkoja.

Pikkuhiljaa olisi jo aika lähteä pohtimaan joukkoliikennettä myös toisella tavalla.

Ajatus voi olla mullistava, mutta kokeillaan.

Sen sijaan, että ajattelemme joukkoliikennettä yksittäisten autoilijoiden massakulkueena, ajattelisimmekin ihmismassaa, joka pääsisi kulkemaan mahdollisimman pienellä automäärällä mahdollisimman hyvin.

Miksi ihmeessä kaupunkikeskustaa pitää miettiä nimenomaan autojen kannalta?

Viime aikoina on syntynyt rohkeita kokeiluja. Niistä jännittävin on tehty Pieksämäellä, Suomen innovaatiokeskuksessa.

Pieksämäki kokeili joukkoliikenteessään niin kutsuttua bruttosopimusmallia. Kaupungin liikennöitsijöille maksetaan könttäsumma linjan hoitamisesta, ja kaupunki kuittaa itselleen lipputulot.

Pieksämäen mallin ansiosta kaupunki voi päättää vapaasti lippuhinnoista, ja linja-autoyrittäjälle on lähes sama, onko kyydissä yksi vai yksitoista matkustajaa.

Pieksämäki päästikin heti koululaiset maksutta linja-autoihin, mikä lisäsi aikuistenkin matkamääriä. Moni jätti farmarilaatikkonsa kotiin, kun nyssellä pääsi koko perhe kohtuuhintaisesti.

Hämeenlinnassa sopimusmalli on toistaiseksi päinvastainen: liikennöitsijä saa lipputulot, joten maksavia asiakkaita pitää luonnollisesti olla kyydissä mahdollisimman paljon.

Malleja voi aina kokeilla muuttaa. Joukkoliikenteessä kyse on asennekasvatuksesta, mutta myös käytännöllisyydestä.

Kun laskee bussilippujen hintoja ja lisää linjoja, kasvaisi varmasti myös kysyntä.

Tuskinpa kokeilu ilmainen olisi, mutta kyse on kuitenkin tahdosta. Ja kyseessähän olisi investointi.

Kaupungin yrittäjiäkään tuskin ärsyttäisi, jos ostovoimaiset asiakkaat pääsevät läheiselle pysäkille ja vielä kohtalaisen edullisesti.

Kumpi on edullisempaa: muutama ylimääräinen linja-autovuoro vai betoninharmaa parkkiruutuhalli keskellä kaupungin parasta tonttimaata?

Päivän lehti

1.4.2020