fbpx

Hämeenlinnan omat pojat MM-kisoissa

 

Meillä hämeenlinnalaisilla on hieno tilanne käsillä, kun tänään kiekko putoaa kello 20.30 Hartwall Areenassa jäähän Leijonien MM-avauksen Suomi-Valko-Venäjä merkiksi. Kosketuspintaamme turnaukseen lisää se, että Leijona-joukkueessa mukana omia poikiamme yllin kyllin. On Niko Kapanen, on Mikko Mäenpää, on Juuso Hietanen ja on itse Leijonakuningas Jukka Jalonen. 
 
Eikä sovi unohtaa maineikkaita osaajia, alan miehiä huoltaja Kari Brusinia ja hieroja Juha Sulinia.
Mukana ovat myös meiltä mediakoordinaattori Elina Pennanen, tapahtumakoordinaattori Petteri Hietanen ja järjestelytoimikunnan jäsen Heikki Hietanen. Lasken meidän hämeenlinnalaisten omaksi mieheksemme tietysti myös MM-kisojen pääsihteerin, Mika Sulinin. Tästä terhakasta jääkiekkokaupungistamme on jalkeilla siis kaksi kovaa viisikollista lajin ammattilaisia; osa teutaroi kaukalossa, osa sen ulkopuolella.
 
Olen seurannut tarkalla silmällä Mäenpään ja Hietasen uran eri vaiheita. Jossain kohtaa näytti sille, ettei kaksikko tule yltämään Euro Hockey Tour -tasolta lopullisesti MM-tasolle. Mutta aistin koko ajan, että päävalmentaja Jalonen olisi kaiken aikaa, jos vain suinkin mahdollista, ollut aina valitsemassa kaksikkoa maajoukkueen eri tapahtumiin. Tietyllä tapaa Hietasen ja Mäenpään voi sanoa olevan Jalosen omia pelaajia. Valmentajat luottavat ja haluavat aina ennen muuta tukea ja puskea eteenpäin omia pelaajiaan.
 
Mutta Jukka Jalonen on ollut aina looginen ja rehellinen pelaajavalinnoissaan. Jalonen ei ole määräänsä enempää suosinut missään vaiheessa Mäenpäätä ja Hietasta valinnoissaan. Nyt näyttää, että Venäjän liiga eli KHL on kehittänyt kumpaakin pakkia niin paljon, että peräti valinta MM-pakistoon kotikisoihin tuli ajankohtaiseksi.
 
Saa nähdä, pelaavatko Hietanen ja Mäenpää parina MM-kisoissa. Asetelmassa olisi kiistattomia vahvuuksia ja myös määrättyjä uhkakuvia. Mielestäni vahvuudet peittoavat alleen uhkakuvat. Mäenpää pelaa vasen käsi mailassa alhaalla, Hietanen oikea käsi. Tämä pieni seikka on valtava etu pakkiparille. Leijonien Meidän Pelissä ja sen jaloslaisessa alakohdassa Total Hockeyssa tämä kätisyyksien sopivuus on iso asia silloin, kun puolustajat omilla toimillaan tekevät peliä puolustusalueelta. Juju on siinä, että Mäenpää ja Hietanen voivat kiskaista liki tilanteessa kuin tilanteessa toisilleen sellaisen kämmen-kämmen -syötön, joka on monin verroin varmempi, nopeampi ja helpompi ajoittaa kuin kämmen-rysty etenevä syöttö, saatikka rystyltä kämmenelle menevä kiekko. Kaikki muut kuusi Leijonien pakkia pelaavat vasen käsi alhaalla. Tässä mielessä Juuso Hietanen olisi tietyllä tapaa jokaisen Leijona-puolustajan toivepari.
 
Toivon täällä pelin tutkijan salaisella bunkkerillani myös itsekkäistä syistä, että Hietanen ja Mäenpää pelaisivat kimpassa. Se olisi tärkeä osa sitä matkaa, jolla olen syksystä 2002 tutkinut jaloslais-lehkoslaista jääkiekkoa. Mäenpäätä ja Hietasta Timo Lehkosen oli ilo peluuttaa HPK:ssa pakkiparina jo kaudella 2006–2007. Hietasen ja Mäenpään parina pelaamisen ainoa este on siinä, että nämä herrat eivät ole kansainvälisiin kehiin oikein missään määrin fyysisesti vahvoja puolustajia. On vaara, että kaksikko on hieman liian kevyt puolustamaan oman alueen puolustuspeliä MM-tasolla kärkimaita vastaan. Sen tähden Jukka Jalonen joutuu miettimään, olisiko Mäenpää ja Hietanen laitettava pelaamaan erilleen kera fyysisempien pakkien.
 
Niko Kapanen on keskushyökkääjä, josta minulla on pelkästään ylistyssanoja repertoaarissani. Siinä on pelaajamalli kaikille hämeenlinnalaisille juniorisenttereille. Kapasen jalka toimii riittävästi, silmä näkee, pää käskee – ja käsi toimittaa. Kertaan vielä: Jalka toimii, silmä näkee, pää käskee ja käsi toimittaa. Tuon täsmällisemmin ja osuvammin ei voi yhdeksällä sanalla määritellä huippukeskushyökkääjää. Ei ole vähässäkään määrin sattumaa, että Kapasesta on tullut Jukka Jalosen luottosentteri Leijoniin. Kapanen voi pelata missä tahansa hyökkäysvitjassa ykkösestä neloseen ja lisäksi häneltä sujuu sekä yli- että alivoimapelaaminen.
 
Entä sitten tämä vakiokysymys, johon olen joutunut turuilla ja toreilla vastaamaan johtavana analyytikkona kymmeniä kertoja: Onko Leijonilla saumaa uusia viime kevään maailmanmestaruus?
Vastaan, että mielestäni on. Helppoa se ei tule olemaan, se selvää. Jalonen on koonnut joukkueen isolla J:llä. Päävastustajillamme on kasassa huomattavasti nimekkäämmät niput. Mutta joukkuepallopeleissä ratkaisevaa on se, kuinka suuri on joukkueessa pelaavien pelaajien yhteissumma kera synergioiden. Leijonien pelitapa, Meidän Peli, on paitsi maailman edistyksellisin pelikirja myös asia, johon Leijonajoukkue luottaa ja sitoutuu. Tohdin ennustaa, että Suomi voittaa maailmanmestaruuden. Tai ainakin hyvin likellä se on.
 
 

Menot