Uutiset

Hanat auki, Virosta euromaa

Vuoden vaihtuessa sadoiltatuhansilta suomalaisilta häviää viimeinenkin syy olla suhteellisen selvin päin Tallinnan reissuilla. Pian ei enää tarvitse yhtään pinnistellä valuutanvaihdossa, sillä naapuri luopuu kruunuistaan ja liittyy osaksi onnellista europerhettä.

Ei ole kerta eikä kaksi, kun ostos- ja juopottelumatkoillaan porsastelevaa suomipoikaa on rajusti höynäytetty ”valuutavahetuksessa”.

Vuonna 1991 uudelleen itsenäistyneen Viron kehitys kaikilla yhteiskunnan osa-aluilla on ollut mahtavaa. Etelänaapuri oli meille suomalaisille pitkään outo maa paljolti siksi, että se oli suljettu, rautaesiripun varjoisella puolella.

Presidentti Urho Kekkosen Viron vierailun jälkeen vuonna 1964 suhteet alkoivat orastaa. Suomalaiseen sielunmaisemaan kolahtanut laulaja Georg Otsin Saarenmaan valssi soi radiossa jatkuvasti, ainakin lauantain toivotuissa.

Televisiossa pyöri suosittu Naapurivisa, jossa meidän Esko Kivikoskemme mitteli tietokilvan jalossa taistossa virolaisoriginelli Hardi Tiidusta vastaan.

1980-luvulla mieliimme piirtyivät virolaiskonnien Raivo Roosnan ja Alex Lepajoen nimet. He ryöstivät Tillanderin kultakaupan, jäivät kiinni ja lusivat Suomessa.

Viron itsenäistymisen jälkeen alkoi todellinen kansainvaellus Suomenlahden yli molempiin suuntiin. Ensi hätään kuin uuden ajan airueina rantautuivat Helsinkiin parittajat kauppatavaroineen, varkaat ja harmaan vyöhykkeen kaikenkarvaiset trokarit. Rehelliset työmiehet tulivat toisessa aallossa.

Viron halpaan viinaan viehtynyt Suomen tuulipukukansa rohkeni sekin kuikuilemaan Tallinnaan pian sataman piikkilankojen kadottua.

Suomalaisten auttamishalu oli liikuttavan laajaa. Vanhoilla konttorikoneilla, sairaalatarvikkeilla, pulpeteilla, loppuun ajetuilla traktoreilla ja muilla maatalouskoneilla hyvitettiin veljeskansan kärsimyksiä ja ostettiin hyvää omaatuntoa neuvostovallan aikaisesta mykkyydestä.

Roinaa meni yli rekkakuormin ja laivalastein. Avun henkinen merkitys oli sen materiaalista vaikusta paljon suurempi. Virolaisille on tärkeätä saada tosi ystäviä ja olla itsenäisiä, vapaana Moskovan liekanarusta.

Laajoilla virolaissuhteilla on ollut huomattava terapeuttinen vaikutus myös suomalaisten heikolle itsetunnolle.

Läpi aikojen, historiallisista syistä, venäläisiä on kavahdettu, pelättykin. Ruotsalaisten vaurautta on puolestaan kadehdittu ja heidän ylimielisyyttään on ollut vaikeata sietää.

Virolaisiin nähden suomalaiset ovat päässeet toteuttamaan isoveliviettiään. On ollut mieltä hivelevää huomata, että heillä moni asia on vielä huonommin kuin meillä. Virolaisia ei ole tarvinnut pelätä saati kadehtia.

Oppimestaroinnin aika alkaa olla ohi, virolaiset ovat pian samalla viivalla. Kansallislaulun ohella ensi vuonna myös raha on yhteinen.

Viimepäivien verokeskustelu Suomessa painottuu alkoholiveron korottamiseen. Se tietää täysiä laivoja Tallinnaan ja täysiä lasteja kotiin tuomisina. Rahat heille, haitat meille.

Jukka Viitaniemi

Päivän lehti

6.6.2020