Kolumnit Uutiset

Hankalat ihmiset kuolevat harvoin

Vuonna 2016 eläneistä sanottua: Säälittävä ja raukkamainen. Irrallaan todellisuudesta. Kokematon työntekijä. Herkkähipiäinen. Omavaltainen.  Ei ymmärrä asemaansa, missä on tällä hetkellä ja se johtaa konflikteihin. Vitun natsipelle. Sopimaton tehtäväänsä. Potentiaalinen terroristi. Ei ole valtakunnan tasolla kovinkaan merkittävä vaikuttaja. Verovaroilla loisija. Kohuttu. Pahin vihollinen. Arka ja hymytön.

Vuonna 2016 kuolleista sanottua: Oivaltava ja syväluotaava. Upea, ihana, lempeä, karismaattinen ja valloittava. Monitaitoinen, energinen ja kekseliäs. Helposti innostuva. Vaikeissa tilanteissa ei ollut häntä luotettavampaa toveria, oivaltava. Lannistumaton, hienotunteinen. Lämminhenkinen. Laaja-alainen, legendaarinen. Teki sen, mihin moni muut ei halunnut tai uskaltanut ryhtyä. Vilpitön. Mestari.

Kuilu elävien ja kuolleiden välillä tuntuu juuri nyt kohtuuttomalta, syvältä ja synkältä. Onko se aikoihin ollut näin jyrkkä? Tuntuu yksinäiseltä.

Tuntuu kuin kaikki hyvät ihmiset olisivat nyt poistuneet keskuudestamme. Vieneet valonsa mennessään, nousseet jonnekin korkeammille ja kirkkaimmille maille. 

Tuntuu että meidät heikommat, riivatut ja ahneet, on jätetty tänne keskenämme tarpomaan kuin sakean usvan peittämälle suolle, jonnekin kiirastulen pohjakehälle. 

Ja juoksemaan naurettavien tarpeidemme ja hyvien tarjousten perässä, puolustamaan paikkojamme pullonpalautusautomaattien jonoissa ja räknäämään pilatesrullien hintoja vertaa.fi-sivustoilla.

Kerran uimahallissa todistin iäkkään vesijuoksijan lähdön. Matka katkesi kesken kierroksen. Vanha nainen jäi vaaleanpunaisessa juoksuvyössään rötköttämään veteen kuin yksinäinen moderni kuviokelluja. 

Muut ehtivät ottaa jokusen polkaisun ennen kuin tilanne tajuttiin. Tukeva naisenruumis nostettiin ripeästi altaan laidalle ja peiteltiin sinisellä pressulla. 

Tapausta puitiin naistensaunassa. Että miten se tapahtui ja olisiko jotakin ollut tehtävissä. 

Vainaja oli monelle vakiovesijuoksijalle tuttu. Erittäin hankala ihminen, puki sanoiksi eräs saunoja ja heitti vettä kiukaalle kuin sanojensa saatoksi. 

Silloin vainaja tuntui todelliselta, kuin yhtenä meistä jälkeenjääneistä. Elävien ja kuolleiden raja ei tuntunut kohtuuttomalta. Ei tuntunut yksinäiseltä.

Suvi Ratinen 
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja vesijuoksija.

Päivän lehti

28.1.2020