Kolumnit Uutiset

Harjoittelijoilla keplottelu on aika lopettaa lailla

Hän on motivoitunut tekijä, hoitaa työnsä ripeästi ja suostuu moneen. Hän on hillittömän halpa. Häntä voi käyttää aikansa, sen jälkeen hänelle löytyy jatkaja jonosta.

Hän on niin sanottu työharjoittelija.

Työharjoittelulla on jalo tarkoitus, eli saada opiskelijan ja nuoren työntekijän jalka sen kuuluisan oven väliin. Kuten historia on meille opettanut, jalot aatteet ovat parasta polttoainetta hyväksikäytölle.

Hyvin moni huonosti kannattava ja moni kannattavakin yritys nauttii työharjoittelun eduista. Jotkut yritykset kieltäytyvät kokonaan palkkaamasta normaalipalkkaisia sijaisia.

Kesäravintolan kaikille tarjoilijoille voidaan maksaa harjoittelijan palkkaa. Autohuoltamon korjaajista puolet voi olla ammattikoulun harjoittelijoita.

Aina yhden harjoittelujakson päätyttyä sisään astelee uusi nöyrä ja tehokas harjoittelija.

Monilla on sellainen käsitys, että yritysten voitot pelastavat kansantalouden. Todellisuudessa lähinnä yrityksen tuotolla on merkitystä.

Voitto on omistajille jäävä raha. Tuotto on kaikille yrityksessä työskenteleville, sen kanssa kauppaa tekeville ja sen investointeihin ja ylläpitoon jäävä raha.

Tuottoa voi lisätä lisäämällä tuotteen arvoa ja myymällä enemmän. Lisää tuottoa voi saada myös, kun sijoittaa tuoton sen tekijöihin, siis työntekijöihin, koneisiin tai muihin ratkaisuihin.

Enemmän käytetty tapa on kuitenkin tyytyä halpoihin koneisiin ja ratkaisuihin, leikata työvoima minimiin ja polkea palkkoja keinolla millä hyvänsä. Sitä kutsutaan kulujen karsimiseksi, mutta se lisää hyvin harvoin tuottoa.

Harjoittelijan palkkaaminenkaan ei lisää tuottoa, se vain vähentää kuluja. Käytännössä kyse on siitä, että kun yrittäjällä ei ole enää varaa banaaniterttuun (työntekijöihin), hän ottaa edelleen tertun, mutta punnitsee vain yhden banaanin (ottaa harjoittelijan).

Mitä siis pitää tehdä?

Säätää harjoittelusta laissa. Työsopimuslaissa harjoittelijoiden käyttöä ei ole rajoitettu mitenkään. Esimerkiksi koeajasta ja vuokratyövoiman käytöstä rajoituksia on.

Minkälaisia säädöksiä tarvitaan?

Ensinnäkään harjoittelupalkkaa ei pidä voida maksaa yhdelle ihmiselle millään alalla pidempään kuin muutaman kuukauden ajan. Toisekseen harjoittelijoiden määrä suhteessa normaalipalkkaisiin työntekijöihin on oltava rajattu. Kolmanneksi pitää säätää, minkä aikaa vuodesta yhdessä yrityksessä voi ylipäätään työskennellä harjoittelijoita.

Mutta miksi harjoittelijoiden käyttöä täytyy rajoittaa?

Siksi, että työharjoittelun väärinkäytön yrityksille ja yhteisöille tuoman säästön maksaa koko muu yhteiskunta. Se vähentää työpaikkoja, lisää tukien tarvetta, heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia taistella palkoistaan ja tekee lopulta harjoittelijoita hyväksikäyttävienkin yritysten toimeentulosta vaikeaa, kun kilpailu vääristyy.

Harjoittelulaki säätämällä tuotaisiin todellisuuden tasalle myös rahattomat järjestöt ja köyhät virastot, joiden seinien sisällä pyörii jopa yrityksiä vinhempi harjoittelijaruletti.