Uutiset

Harpin ja vasaran pitkä varjo

Taannoisella junareissullani Keski-Euroopassa veturi sanoi YYA-sopimuksensa irti ja matka tyssäsi keskelle unkarilaista maaseutua. Menin tiedustelemaan harmaaviiksiseltä konduktööriltä, koska matka mahtaisi jatkua.

Kun asia oli selvinnyt, konduktööri kysäisi vielä hymyssä suin: ”Kennen Sie Herr Honecher?” (Tunnetteko herra Honecheria?) Raksuttelin hetken aikaa mielessäni, ketä ihmeen Honecheria hän mahtoi tarkoittaa.

Mieleen ei tullut muita kuin Itä-Saksan viimeiseksi hallitsijaksi jäänyt Erich Honecher. Ei kai konnari nyt häntä voinut tarkoittaa? Mutta kyllä hän tarkoitti. Selitys löytyi t-paitani rinnukselta, jota koristi harpin ja vasaran sisältävä vaakuna kirjainyhdistelmän DDR kera.

Paitani herätti hilpeyttä uudestaan samana päivänä, kun odottelimme Bratislavan asemabaarissa (jälleen kerran) myöhässä ollutta junaa. Viereisessä pöydässä istunut saksalaisherra tuli nimittäin kyselemään, mistäpäin Saksaa olen kotoisin.

Selitin itäsaksalaiseksi paljastuneelle kysyjälle, että olen kylläkin Suomesta. Mies purskahti nauruun ja soitti välittömästi vaimolleen nähneensä suomalaisen DDR-paita päällä Slovakiassa.

Keski-Euroopassa tuolle Nukku-Matin ja Trabantin jälkeensä jättäneelle ihmemaalle osataan jo nauraa. Toisin on meillä Suomessa, jossa 70-luvulla DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin kanssa vehkeilleiden poliitikkojen nimet ovat yhä vaiettu asia.

Jälleen tänä kesänä ns. Tiitisen listaa korkea-arvoisista ”Stasi-agenteistamme” on vaadittu julki. Se ei kuitenkaan palvelisi kuin ihmisten uteliaisuuden tyydyttämistä. Kansan syvien rivien tulkit pääsisivät revittelemään, kuinka kieroja ja salakähmäisiä poliitikkomme ovat.

Järkevintä olisi antaa lista tulkittavaksi tutkijoille, jotka osaavat asettaa Stasi-veljeilyn oikeisiin mittasuhteisiin. Ja jotta 70-luvun poliittisesta kulttuurista saisi kokonaiskuvan, samalla pitäisi selvittää aikakauden politiikkojemme tiiviit suhteet USA:n ja Neuvostoliiton tiedustelupalveluihin.

Stasi-veljeilyt ovat pientä verrattuna siihen, miten paljon CIA ja KGB olivat takavuosina yhteyksissä poliitikkoihimme. Tuoreessa muistissa ovat kaikkien suurten puolueiden ”kotiryssät”, nuo KGB:n miehet, joiden kanssa puolueet vaihtoivat vielä 80-luvulla muun muassa tietoja hallituskuvioistamme.

Eikä salaisuus ole sekään, että CIA tuki 50-luvulla rahallisesti jopa SDP:tä, jotta Suomen vasemmisto ei ajautuisi kommunistien käsiin. Kun Atlantin takaa kerran tuettiin vasemmistoa, ei ole epäilystäkään, etteikö CIA:lla olisi ollut kylmän sodan aikana syväkurkkuja myös porvaripuolueissamme.

Miksi minä sitten kannan DDR-paitaa? Muotoiltakoon se näin: herättääkseni hilpeyttä ja keskustelua. Ja hyvin on toiminut.

olli.koikkalainen@hameensanomat.fi