Uutiset

Harrastustoiminta on henkistä pääomaa

Viime aikoina mediassa on ollut paljon puhetta kulttuuritoiminnasta. Usein kulttuuri ja sairaanhoito asetetaan vastakkain, rahan vuoksi. Eivät kai asiat oikeasti ole niin mustavalkoisia, että kaikki lasketaan lyhytnäköisesti vain euroissa.

Kulttuurin ja vapaa-ajan harrastusten avulla voidaan parantaa yksilön elämänlaatua, ylläpitää työkuntoa sekä lisätä tunnetta elämänhallinnasta. Pitkällä tähtäimellä myös säästää sairaanhoitokuluissa.

Harrastusten avulla ihmiset voivat kehittää luovuuttaan, oppia uutta ja kokea olevansa hyviä jossakin.

Kulttuurin avulla voidaan kokea erilaisia tunteita, kipeitäkin: kansalaisopiston vanhempi-lapsikurssilla valmistettiin käsinukkeja. Pieni poika suri lemmikkimarsunsa kuolemaa. Hän teki itselleen marsukäsinuken ja pyysi äitiään ompelemaan sille siivet selkään. Hänen lemmikkimarsustaan oli tullut enkelimarsu.

Olen osallistunut kansalaisopistotyöskentelyyn opiskelijan, opettajan ja työharjoittelijan rooleissa. Olen nähnyt onnistumisen ilon kurssilaisen kasvoilla, kun kangaspuista on irrotettu ensimmäinen ihan itse kudottu matto.

Olen nähnyt kansalaisopistoryhmän sosiaalisen merkityksen aikuisille, jotka vuorotellen leipovat pullat yhteiselle kahvitauolle.

Harrastus- ja virkistystoimintaa ei tule vähätellä. Pysähtyminen, rentoutuminen, uuden luominen, henkinen kasvu ovat arvokkaita asioita. Ja kuten kansalais- ja työväenopistojen alkuperäisenä ideana oli tuoda sivistys ja uuden oppiminen kaikkien saataville, pitää tasa-arvoinen mahdollisuus opiskeluun erilaisilla harrastuskursseilla olla mahdollista jatkossakin.

Taija Uusivirta-Jeynes

ohjaustoiminnan artenomi (AMK)

opiskelija

Päivän lehti

20.1.2020