Uutiset

Harvinaisen säikkyä sakkia

Näin kerran keskellä päivää, kuinka mies heitti kiven auton tuulilasin läpi ja varasti kännykän. Soitto poliisille ei aiheuttanut toimenpiteitä, vaikka kriminaali värjötteli viereisessä rappukäytävässä. Virkavallan aika ei kuulemma riittänyt moiseen. Poliisin uskottavuudelta meni hetkessä terä.

Alkuviikosta poliisi ilmoitti, että heidän tilastojensa mukaan ryöstöt ovat vähentyneet viime vuosina reippaasti. Ajattelin ensin hihkua ponnekkaasti, sillä tällaiset tilastot parantavat minun ja muiden kansalaisten rapistunutta turvallisuuden tunnetta.

Mutta ennen kuin ehdin edes vetää henkeä kuulin, että samana päivänä porilainen liikemies ryöstömurhattiin raa’asti. Poliisin tilastonikkareiden lukemat eivät järkyttävän tapauksen rinnalla tuntuneet rauhoittavilta. Ja iltapäivälehtien lööpit kirkuivat luonnollisesti tavanomaista hysteriaa ja paniikkia.

Suomalaisten yleinen turvattomuuden tunne kasvaa, se on todistettu jo monin tutkimuksin. Naapurikansoihimme verrattuna olemme harvinaisen säikkyä sakkia. Jos eivät häikäilemättömät ryöstäjät tai mielipuoliset massamurhaajat tule ja tapa, niin terroristit iskevät, ties vaikka HPK:n matsiin.

Maailmanpolitiikan kaoottisuus on saanut monet pelkäämään, että kolmas maailmansota hahmottelee hiljalleen muotoaan. Jotkut väittävät jopa, että se on jo käynnissä – Yhdysvaltain terrorismin vastainen sota nimittäin.

Ihmisen ohella myös hänen asuttamansa planeetta tuntuu arvaamattomammalta ja tasapainottomammalta kuin ennen. Hirmumyrskyt, hyökyaallot, maanjäristykset ja kulkutaudit runtelevat kansoja niin tiuhaan, että hurskaimmat huutavat ilmestyskirjaa. Kuten ovat jo kauan tehneet, ympäristöjärjestöt varoittavat ilmastokatastrofista. Samalla tavalliset kansalaiset pönöttävät tankin kokoisissa kaupunkimaastureissaan neljän ruuhkassa ja taivastelevat ennätyslämmintä syksyä.

Kaaoksena ja kärsimyksenä piirtyvän maailman keskellä kaipaa kipeästi jotain pyyteetöntä ja hyvää. Siksi Suomessa vierailleen intialaisen pyhimyksen Äiti Amman halattavaksi virtasi tällä viikolla jälleen kerran tuhansia ihmisiä. Pyhäksi rakkauden ruumiillistumaksi ilmoittautuvan naisen syleilyssä lienee helppo unohtaa maailman kylmä kohina hetkeksi. Miten läheisyyttään tarjoavan äitien äidin seurassa voisi olla tuntematta oloaan turvalliseksi? Turvan tarjoamiseenhan useimmat muutkin uskonnollissävytteiset ryhmittymät ja kultit perustuvat.

Toisin kuin 20 miljoonaa muuta, minä en ole koskaan halannut Äiti Ammaa. Tuskin koskaan halaankaan. Saman ripauksen turvallisuudentunnetta saan naiivista uskosta siihen, että muita ihmisiä kunnioittavat teot ja rauhanomaiset valinnat tekevät maailmasta vähemmän kaoottisen. Ei yksi ihminen juuri muuhun pysty, ellei sitten ryhdy halailemaan ventovieraita kadulla. Mutta silloin on vaara, että saa turpaansa tai joutuu putkaan.

Jan Salminen