Uutiset

Hattulalaisten silmäterä piilottelee helmoissaan putkaa

”Vaatimattomuus kaunistaa” voisi olla Etelä-Hattulan maamiesseuran silmäterän, Kouvalan maamiesseurantalon, tunnussana.

Keltainen rakennus seisoo ujona puiden katveessa, Vanhan Härkätien ja Hyrväläntien risteyksen tuntumassa. Tontti on niin pikkuruinen, että talo hyppää melkein tielläkulkijoiden syliin. Näkymät pihasta ovat kuitenkin juuri sellaiset kuin pitää: suomifilmimäistä alavaa peltoa ja metsää.

Kellertäväseinäinen Kouvalan maamiesseurantalo on seissyt alallaan vuodesta 1956. Paikka on syntyjäänkin kesätalo: avajaisia vietettiin aikoinaan keskellä autereisinta heinäkuuta.

Nykyisinkin talo herää eloon erityisesti kesäisin: on kirpputoria, erilaisia yksityisiä juhlia ja tansseja. Seuraavan kerran helmat heilahtavat orkesterin tahdissa huomenna lauantaina Hattula-päivien yhteydessä järjestettävissä tansseissa.

Nämä tanssit eroavat menneiden vuosikymmenien riennoista ainakin yhdellä tapaa. Kellarikerroksen putkaa ei enää nykyään käytetä riehujien säilönä.

– Järjestysmiehiä on joka tansseissa kuutisen, vaikkei täällä koskaan pahemmin hässäkkää olekaan ollut, nauraa Etelä-Hattulan maamiesseuran sihteeri Veli Peltotalo.

Seinät huokuvat vuosien tuoksua

Vaikka Kouvalan maamiesseurantaloa on hartaasti remontoitu, huoneissa tuoksuvat menneet vuosikymmenet. Lattiamaalin alla makaavat 50 vuotta vanhat laudat, hieman kolhiintuneet, askelten painamat.

Maamiesseurantalon paras ystävä on – luonnollisesti – maamiesseura. Seura on aikoinaan pystyttänyt talon, ja nykyjäsenet pitävät sen kunnossa. Talkoohenki on pitänyt seinät pystyssä. Rahallista avustusta on nyttemin saatu opetusministeriöstä ja Linnaseudun kylähankkeelta.

– Etenkin maamiesseuran puheenjohtaja Hannu Jokisuo on tehnyt paljon työtä kylätoiminnan vireyttämiseksi. 1960- ja 70-luvuilla oli jakso, jolloin täällä oli hyvin hiljaista.

Nykyään talossa pitää majaa myös kansalaisopiston kudontapiiri. Puut jyskäävät uuteen uskoon kunnostetussa yläkerrassa.

Uusi vuosituhat on tuonut muutakin: pari vuotta sitten rakennettuun ulkorakennukseen pykättiin vesivessa. Uudistuksista huolimatta rakennus on säilyttänyt tunnelmansa. Sata henkeä vetävän salin päätyyn rakennettiin uudelleen kertaalleen purettu kurkistuslaatikkonäyttämö. Aulan lippukoppi on alkuperäisessä asussaan.

Portaat ja kyltti valmiiksi testattu

Uudet kapineet eivät välttämättä ole tuliteriä, vaan asiaankuuluvasti hieman kolhiintuneita ja työssä karaistuneita. Esimerkiksi toisen ulkopäädyn kierreportaat ovat peräisin Pappilanniemen sairaalasta. Eteisen tervetulokyltti puolestaan on koeajettu eräässä kahvilassa.

Kouvalan pytinki ei Veli Peltotalon mukaan pääse ylpeilemään historian havinalla. Suurhenkilöitä ei ole vieraillut, eivätkä seinät ole todistaneet ihmeitä.

– Täällä ovat viettäneet aikaa paikalliset ihmiset, Peltotalo hymyilee.

Ihan niin kuin maamiesseurantalolla kuuluukin. (HäSa)