Uutiset

Hauskoista rekkareista iloa liikenteeseen

Miltä mahtaisi tuntua ajella bisnestapaamisiin Mercedes-Benzin cabrioletilla, jonka rekisteritunnus on ÖKY-1 tai kuskata lapsia päiväkotiin Jaguarilla, jossa on rekkarina ÄIT-1? Saati sitten ajaa autolla, jonka rekkari julistaa: AAS-1?

Muun muassa tällaisia rekkareita on Suomen maanteillä liikenteessä www.kilvet.com -nettisivuston mukaan.

Ajoneuvohallintokeskus (AKE) on myöntänyt erityiskilpiä vuodesta 1989 lähtien. AKE:n palveluesimies Toni Pallaspuro ajoneuvojen rekisteröintiyksiköstä kertoo, että kilvet ovat yhä halutumpia.

– Niiden kysyntä on pääsääntöisesti kasvanut näihin päiviin saakka. 1990-luvun alun lamavuosina nähtiin tosin notkahdus kysynnässä.

Tuhannen euron hintainen erityiskilpi on aina ajoneuvokohtainen. Jos sen haluaa siirtää toiseen ajoneuvoon, pitää hakea uusi erityiskilpipäätös, joka maksaa taas tuhat euroa.

Miksi erityiskilpi on niin kallis ja mihin rahat käytetään?

– Hinnan määrää Liikenne- ja viestintäministeriö. Päätöksistä saatuja varoja käytetään liikenneturvallisuuden edistämiseen, muun muassa raskaille ajoneuvoille tehtävissä tienvarsitarkastuksissa käytettävien teknisten asiantuntijoiden palkkaamiseen sekä Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan teknisten asiantuntijoiden palkkoihin, Pallaspuro kertoo.

Kuvaaja: Marjatta Ollila.

Yksi hauskimmista kilvistä on ehdottomasti SF-Caravan ry:n puheenjohtajalla, varatuomari Eero Ollilalla.

Karavaanarimiehenä hänen matkailuautossaan on vinkeä rekkari KOT-1. Vaikka Ollila asuukin Oulussa, hän kurvailee usein Hämeenlinnassa, jossa on yhdistyksen pääpaikka.

– 90-luvun alussa keksin, että tämähän voisi olla hyvä matkailuautoon. Nyt se on jo neljännessä autossa, ja aina joudun ahkerasti 1 000 euron siirtoveron maksamaan. Sehän meillä Suomessa hullusti onkin, Ollila arvostelee.

Ollilla on matkailuautollaan liikkuessaan kuvainnollisesti rikkonut rekkarillaan jäätä karavaanareiden ja muiden tiellä liikkujien väliltä – moni kun pitää karavaanareita pelkkinä tientukkoina.

– Palaute on ollut hyvin positiivista. Kun autoilijat huomaavat kilven, se nostaa hymyn kasvoille. Liikenne Suomessa on hyvin ryppyotsaista. Ehkä tämä osaltaan auttaa liikennekulttuuriin, Ollila miettii.

Kuvaaja: Terho Aalto/HäSa

Yksi jos toinenkin on Hämeenlinnassa istunut mittarikyydissä autossa, joka ylväästi julistaa rekkarillaan olevansa TAXI-1.
Auton ja kilvet omistaa hauholainen taksiyrittäjä Pauli Rosenberg. Hän peri kilvet vuonna 1994, kun hän osti yrityksensä Taksipalvelu Hämeenlinna Oy:n Pertti Martinilta.
Tämä oli hankkinut kilvet vuonna 1990.

– Niin kauan aion kilvet pitää, kun toimintaa harjoitan. Kyllähän näillä kysyntää olisi, Rosenberg kertoo.

TAXI-1:tä ajava taksirenki Esa Sairio sanoo, että kilvet herättävät usein keskusteluja asiakkaiden kanssa.

– Ihmiset kyselevät, paljonko nämä ovat maksaneet, ja jotkut ovat ottaneet valokuviakin.

Hämeenlinnalainen toimitusjohtaja, joka haluaa pysyä nimettömänä, omistaa kolmet erityiskilvet.

Omassa henkilöautossa lukee BOS-5, firman Range Roverissa SUT-111 ja vapaa-ajan menopelissä, Harley-Davidson -moottoripyörässä, HD-10. Kaikki erityiskilvet on hankittu pilke silmäkulmassa hetken mielijohteesta.

– Kun oma auto on töissä parkkipaikalla, väki näkee, että boss (johtaja) on paikalla. Ja kaikkihan tietävät, ettei nelivetomaasturilla voi sutia. HD-10 tietysti viittaa siihen, että harrikka on täysi kymppi, mies naureskelee.

Hän kertoo, että vaikka palaute kilvistä yleensä onkin positiivista, kateitakin riittää.

– Mut on yllättänyt se, että kun kyse ei ole kuin tuhannesta eurosta (per kilpi), nämä saavat jonkinasteista pienimuotoista kateutta aikaiseksi.

– Suoraan on sanottu, että on lapsellista käyttää rahaa tällaiseen. Nämähän ovat vain toisten huviksi, eihän näitä ajaessa edes itse näe, hän ihmettelee ihmisten kommentteja.