Kolumnit Uutiset

Haussa uusi taistelupari

Suomen politiikassa eletään varsin kutkuttavaa aikaa. Seinäjoen puoluekokous määrittelee perjantaina suunnan SDP:n lähivuosille, kun taas kuukautta myöhemmin Lahdessa kokoomus vaihtaa pääministeriä.

Seinäjoella ja Lahdessa ratkaistaan mahdollisesti myös seuraavan vaalikauden taistelupari.

Jos demarit valitsevat puheenjohtajakseen Antti Rinteen, se asemoi puolueen enemmän kuin pari piirua vasemmalle. Joku voi pitää ay-pomon valintaa puolueen johtoon paluuna menneeseen maailmaan, mutta toisaalta se palauttaisi SDP:n juurilleen, suoraan kiinni työläisaatteeseen.

Puolueessa on kaivattu jo pidempään aatteen paluuta politiikkaan.

Jutta Urpilaisen puolesta puhuu luonnollisesti hänen vankka asiaosaamisensa ja kokemuksensa vastuunkantajana Euroopan valtiovarainministerien joukossa. Harva kehtaa syyttää häntä keskittymisestä kansakunnan asioiden hoitamiseen puolueen sijaan. Viime vuosien puoluesihteereillä olisi siinä enemmän peiliin katsomisen paikka.

Toisaalta Rinteen kannattajat katsovat jo ensi kevääseen ja puolueen mahdolliseen oppositiokauteen. Rinne olisi oppositiojohtajana eittämättä Urpilaista ärhäkämpi tapaus. Hän pystyisi haastamaan perussuomalaisten Timo Soinin.

Kesäkuussa nähdään, kuinka kokoomus vastaa tilanteeseen. Nykyinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori olisi Jyrki Kataista selvästi oikeistolaisempi johtaja. Hänessä olisi räväkkyyttä panna kampoihin myös Rinteen johtamalle SDP:lle.

Alexander Stubbin sisäpoliittinen linja on suurempi arvoitus. Tähän mennessä hän on profiloitunut lähinnä Euroopan pelikentillä.

Puoluejohtajana kansansuosikki Stubb olisi ehkä Vapaavuorta sovittelevampi, mutta toisaalta hänellä olisi paljon enemmän opeteltavaa. Vapaavuori on valmistautunut puheenjohtajuuteen kulisseissa jo pitkään, Stubbille tilanne tuli lopulta selvästikin yllätyksenä.

Kolmantena puheenjohtajataistoon perjantaina ilmoittautunut Paula Risikko on maakunnan vaihtoehto stadin pojille. Jos Vapaavuoren ja Stubbin kannattajat hajoavat, voi Risikko hyvinkin yllättää ja viedä voiton.

Leikitään kuitenkin ajatuksella, että kesällä SDP:tä ja kokoomusta johtaisivat Rinne ja Vapaavuori. Sen jälkeen tuskin kukaan voisi sanoa, ettei puolueita enää erota toisistaan.

Politiikka olisi tehnyt paluun politiikkaan.

Punaisen ja sinisen värien kirkastuminen saattaisi syödä perussuomalaisia, joihin mahtuu niin äärioikeistoa kuin rasvanahkaduunareitakin. Vasemmistoliitossakin voisi tapahtua liikehdintää demareihin.

Toisaalta kärjistynyt asetelma loisi tyhjiön puolueiden välillä ajelehtiville liikkuville äänestäjille. Keskustan Juha Sipilä iskisi siihen kiinni maltillisella ja sovittelevalla linjallaan. Keskusta voisi hyvinkin palata pääministeripuolueeksi.