Kolumnit Uutiset

Hautausmaa herää eloon

Pari vuotta sitten, kun muutin takaisin Hämeenlinnaan, eräs ystäväni tokaisi minulle, että tervetuloa Suomen suurimmalle valaistulle hautausmaalle.

Silloin vielä nauratti. Hämeenlinna, tuo yläaste- ja lukiovuosieni pelilauta! Oli kaverit, Kirkkopuisto ja Rocktown! Hämeenlinna oli mielessäni kaikkea muuta kuin kuollut, päinvastoin.

Kullatut muistot kulkeutuivat kuitenkin nopeasti sekajätteen mukana Karanojalle. Kaupungista ei vanhoja koulukavereita enää löytynyt, myöhäiskeski-ikään ehtineitä vanhempia sitäkin enemmän. Kirkkopuistoon en kehdannut mennä, ja Rocktownin olemassaolosta muistutti enää muutama Skogsterin seinään jumahtanut repaleinen mainostarra.

Teinivuosien aikaiset ikätoverini olivat tehneet samoin kuin minä. Lukion jälkeen oli käyty Parolannummen kautta lunastamassa lippu seuraavaan junaan, joka vei joko pohjoiseen tai etelään. Nuoruuden leikkikenttä oli jätetty ruostumaan.

Karkasihan Sibeliuskin Hämeenlinnasta heti, kun valkolakki osui sivujakaukseen.

Ystäväni kommentin takia aloin nähdä hautarivejä kaikkialla. Hämeenlinna vaikutti tylsältä kaupungilta, jonne keskiluokkaiset ihmiset saapuvat lisääntymään. Kun jälkikasvu lähtee pääkaupunkiin perustamaan startuppeja, jää aikaa rauhassa eksyä Tiiriön jättimarkettien hyllyjen väliin ja odottaa muuttoa moottoritien päälle valmistuneeseen senioriasuntoon.

Viime syksynä Hämeenlinnassa asunut eteläeurooppalainen vaihto-opiskelijakin ihmetteli, miksei keskustan kaduilla liiku ketään iltakuuden jälkeen. Katuvalot valaisevat ainoastaan tyhjiä katuja. Niinpä, hautausmaa hyvinkin.

Kaupungin harvat opiskelijat on työnnetty syrjäiselle Visamäen pellolle ja pantu lukkojen taakse Myllymäen kolmikerroksisiin kerrostaloihin. Kun katsoo kaupungin ikärakennekaaviota, nuorten aikuisten määrän kehitystä kuvaava käyrä on asettunut tukevasti kaakkoon.

Samalla me Hämeenlinnassa varttuneet katselimme Intercity-junan ikkunasta ohi vilahtavaa kotimaisemaa.

Viime aikoina hautakivien välistä on kuitenkin alkanut kaivautua esiin elämän merkkejä. Ensiksi valmistui Verkatehtaan alue.

Kirkkopuiston sijaan teini-ikäiset pystyivät piipahtamaan välillä Arx-talossa. Rocktown lähti, mutta tilalle saatiin hipsterimäinen Suisto-klubi. Palokunnankadulle on jopa tupsahtanut käsittämätön pelikauppa, jollaiseen odottaisi törmäävän Berliinissä tai Lontoossa.

UP-yökerho avasi taannoin ovensa, samoin uusi ruokaravintola Villisika. Sedu Koskinen kurkkii Skogsterin talon ikkunoista sisään, ja senioriasuntojen lisäksi katteelle nousee onneksi myös uusi kauppakeskus.

Kantolaankin kuulemma suunnittelevat tapahtumapuistoa.

Saattaa olla, että Hämeenlinnan kadulla näkyy pian muutakin kuin pelkkiä katuvalojen piirtämiä varjoja. Ei tämä kaupunki vaikutakaan niin ikävältä.

Tai sitten olen vain ottanut ensiaskeleeni kohti keski-ikää.

markku.uhari@hameensanomat.fi