Uutiset

Hei heittiö, heitä siittiö

Tapio Lahtinen

Heipä hei, kaikki hedelmöittäjät ja muut koeputken korvikkeet. Hyvää siittiönpäivää.

Biotuotteenne on piirrellyt teille onnittelukortin ja laulaa loikottaa sänkynne äärellä:

– Isukilta sujui siitos, siitä hälle kuuluu kiitos.

Munasolun luovuttaja on leiponut kakun ja ostanut teille lahjaksi paidan, melkein oikean kokoisen.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Raamattunsa tarkkaan lukeneen Päivi Räsäsen (kd.) mielestä hedelmöityshoitoon kelpaavat vain mies ja hänen kylkiluunsa.

Ellen väärin tulkitse, Darwininsa opiskellut Oras Tynkkynen (vihr.) on sitä mieltä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa kylkiluuta voi myös pamahtaa paksuksi, tai ainakin jompi kumpi niistä.

Käsittääkseni Tynkkysen näkemys on lähellä neuvostoliittolaista ns. lysenkolaista teoriaa, jonka mukaan hankitut ominaisuudet voivat periytyä, jos hankitaan jostakin lapsi, joka ne voi periä.

Räsäsen näkemys taas muistuttaa yhdysvaltalaista ns. bushilaista teoriaa, jonka mukaan miehen kylkiluista yksikään ei mitenkään voi hedelmöityä ilman erittäin älykästä perhesuunnittelua.

Tällaisessa ristipaineessa siittiö tänään viettää merkkipäiväänsä.

Keskusteltaessa hedelmöityshoidosta siittiön oikeudet ovat valitettavasti jääneet vähälle huomiolle. Tänään päivänsankari, huomenna hylkiö, se on siittiön osa elämäntaistelussa.

Luulenpa, että ennen ei tämä debatti rauhoitu, ennen kuin siittiöt saadaan päivittäistavarakauppoihin, mieluusti samalle hyllylle katumuspillerien kanssa. Näin lapsenteon ratkaisisivat viime kädessä markkinavoimat ja terve hintakilpailu.

Ymmärtääkseni ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) kuitenkin vastustaa tällaista järjestelyä, samoin kuin hedelmöityshoitoja kahdelle kylkiluulle. ”Femi femini lupus”, kuten jo muinaiset roomalaiset sanailivat. ”Homo homini hetero”, kuuluu taas äsken mainitun Päivi Räsäsen maksiimi.

Kärjekkäimmät miesasiamiehet puolestaan viittaavat vanhaan suomalaiseen sananlaskuun: jos feministillä olisi munat, hän olisikin humanisti. Näinköhän tuo olisi lapsen kannalta yhtään sen onnellisempi vaihtoehto, epäilen.

Useimmissa vakiintuneissa parisuhteissa lapsenteko joudutaan hoitamaan uutta hedelmöityshoitolakia odotellessa tilapäisratkaisuin.

Kvartaalitaloudessa se tarkoittaa yleensä sitä, että neljä kertaa vuodessa siittiöiden kanssa käynnistetään yt-neuvottelut, jotka johtavat luontaiseen poistumaan. Toisinaan tosin jo yt-neuvotteluista tiedottaminen voi aiheuttaa välittömän ulosmarssin, jos tilanne on päässyt kärjistymään.

Suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa avioliittoa voidaankin verrata tulopoliittiseen sopimukseen, jonka ratkaisuvaiheet yleensä venyvät myöhään yöhön ja jonka tulokset tuottavat monille pettymyksen. Tupo-kieleen vakiintunut termi ”toimintapäivä” tarkoittaa sekin monissa avioliitoissa samaa.

Tilanpuutteen vuoksi en valitettavasti voi kehitellä tätä vertausta tämän pitemmälle.