Uutiset

Hei, liikuta mua!

Kun Suomi vanhenee, saa Nuori Suomi ry tehdä kaikkensa, ettei kansalainen jämähdä liikkumattomuuteensa.

Työtä riittää myös Suomen Ladulla, Kuntoliikuntaliitolla, UKK-Instituutilla, Kunnossa Kaiken Ikää -organisaatiolla, kaikilla liikuttajilla.

Kanta-Hämeessäkin työpaikoille koulutetaan ”liikuttajia”, vertaisohjaajia. Lammilla yrittäjät potkivat toisiaan liikkeelle.

Harvalla elämänalueella on yhtä paljon unilukkareita kuin liikunnassa. Olemmeko me niin tolloja, ettemme mitään näe, ellei sitä meille pystyetusormella osoiteta?

Keikkayleisön lammasmaisuuteen tuskastunut Juice Leskinen loihe sanoittamaan: ”Ei haluta me viihtyä, vaan että meitä viihdytetään”.

Ei haluta me liikkua, vaan että meitä liikutetaan?

Nuori Suomi ry opettaa näinä viikkoina 2 400 iltapäiväohjaajalle, kuinka iltapäivähoidon lapset saadaan liikkumaan.

Erinomaista. Kotona liikkuisivat vain peukalot pleikan ohjaimilla, ja muutkin sormet tietsikan näppäimillä, Mesen tai Runescapen parissa.

Vai olisiko tilanne noin onneton?

Ainakin meidän nurkilla ovat myös vanhat pihahulinat vielä voimissaan. Samat vesselit, jotka räpläävät virtuaalipelejä, pomppivat trampoliineilla, pelaavat pihafutista ja pinkovat pusikoissa pokeina ja rokeina.

Kaavoitusmonopolin haltijat, kunnat, tekevät viisaasti, jos jättävät asuinalueiden liepeille villiä ja vapaata puistotilaa .Penskojen täytyy voida tehdä oma tilansa.

Jokaisen on liikuttava, siitä vallitsee liikuttava yksimielisyys. Siksi liikuttajien työ on arvokasta. Monelle voi olla oikeasti ylivoimaista heittää itsensä niskavilloista pihalle.

Eräillä on kuulemma nykyään kymmenien eurojen tuntitaksainen, jenkkityylinen ”personal trainer”. Toisia liikuttaa puoliso, kolmansia koira.

Mutta kova konsultti on kuntotesti. Kokemusta on. Panee huomaamaan, että kukin on itsensä paras liikuttaja.

Jospa liikkumisessa, elämän itsestäänselvimmässä ilmenemismuodossa, ei tarvitsisi parkua yhteiskuntaa apuun. Jospa otettaisiin vähän itsekin vastuuta.

Ja otettaisiin provosoitumatta vastaan myös pururatapoliisien purnaukset. Kuten että ”suurin osa sauvakävelee väärin”.

Kun ihanteisiin peilataan, suurin osa tekee mitä tahansa väärin: nukkuu, puhuu, autoilee, syö… – elää.

Kalle Päätalon aikaan aerobinen kestävyys parani ryskätöissä. Mutta usein meni terveyskin.

Nykylaiffi on friistailia. Jos joku haluaa tyrkätä rahansa Taivalkosken sauvakävelypuistoon, Nature.Fitness.Parkiin (jess!), niin tyrkätköön.

”Väärintekijät” ovat symppiksiä, kun he hyödyn aikakaudella sätkivät (tai töpöttelevät) vastavirtaan. Hyödyn alttarille kumartava utilitaristinen ulkoilu ei ole ainoa autuaaksi tekevä.

Tärkeintä on kai, että teki mitä teki ja teki miten teki, siitä nauttii. Ja aiheuttaa sillä mahdollisimman vähän riesaa muille ja kuluja yhteiskunnalle.

Ei ole vähäteltävä tavoite kuolla hyväkuntoisena.