Kolumnit Uutiset

Hei meitä ahdistellaan

Tasan eivät käy suomalaismiesten elämänkohtalot. Tuhannet, tekisi mieli sanoa sadattuhannet miehet odottavat koko elämänsä, että kunpa joskus joku nainen edes vähän lähestyisi tai katsoisi vaikka silmiin.

Vastarannalla ruikuttavat miehet, jotka ovat kokeneet peräti ahdistavaa ja kenties jopa iljettävän pöyristyttävää seksuaalista ahdistelua (Iltalehti 22.2.).

55 vuoden suojaikärajan saavuttaneen mieleen tulee väkisin Väinö Linnan Tuntemattoman sotamies Vanhala, joka pohtii, mitä tapahtuisi, jos vastaan tulisi venäläisiä naissotilaita: Tulis kauheita lähitaisteluita.

Ei, ikinä ei näytä olevan hyvin, enkä todellakaan ole nyt trendikkäästi avautumassa henkilökohtaisesti asiasta. Jakamaton sympatiani on läheisyyden kaipuussa elävien puolella.

Suomalaismiesten ahdistelukokemusten nouseminen esille juuri nyt on vakavalla tavalla oireellista. Se on käänteisilmiö ahdistelulle ja seksuaaliselle väkivallalle, jossa uhrina on nainen.

Kun pitäisi oikeasti ottaa kantaa ja sen jälkeen muuttaa asioita ja ensin omaa käytöstä parempaan suuntaan, huudetaankin partahaivenet tutisten: kyllä meitä miehiäkin!

On se vaan niin ahdistavaa, kun nainen käy kiinni jalkoväliin. Ai missä? – No baaritiskillä? Ai missä tilassa? – Molemmat humalassa. Voi hellanlettas tätä avuttomuuden määrää.

Ilmiöiden suhteellisuus tietoisesti unohtaen on iltapäivälehtijulkisuudessa haettu valikoitujen käsitysten tueksi tietysti oikein tilasto.

Sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvobarometri vuodelta 2012 todellakin kertoo, että esimerkiksi 15–34-vuotiaista miehistä on viidennes kokenut seksuaalista häirintää naisten taholta kahden viime vuoden aikana. Viidennes on kaksi kymmenestä. Saman ikäisistä naisista ahdistelua on kokenut (miesten taholta) puolet, siis viisi kymmenestä.

Kumpikohan on se oikea ongelma, jolle voitaisiin tehdä jotakin? Tasa-arvoistamisen mielettömyydellä pitää olla sentään jonkinlaisen rajat.

Kun asiasta oikein meuhkataan, kaikki näkevät ahdistelua kohta joka paikassa. Pian pitää varoa jo jokaista ilmettä ja hymyä, ettei nyt vain tulisi ahdisteltua. Minäkin laitan nyt tuon työhuoneen oven kyllä kiinni.

Miten kukaan uskaltaa oikeassa, tavallisten ihmisten elämässä enää lähestyä ketään, kun kaikkien yllä vaanii uhka mahdollisista vakavista ahdistelusyytöksistä?

Päivän lehti

14.7.2020