Uutiset

Heikko kilpailu nostaa hintoja

Hämeenlinna 6.6.2006

Valtiovarainministeriön tuore Talouspolitiikan strategia -raportti kehuu hallituksen talouspolitiikan tuloksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä samalla valtiovarainministeriö jakaa tunnustusta myös omalle työlleen.

Arvioinneissa jää sivuosaan se tosiasia, että Suomen talous on kehittynyt suotuisasti hyvin pitkälti kansainvälisten suhdanteiden ansiosta.

Raportin tärkein anti koskee epäilemättä vähittäiskauppaa. Ministeriö pohtii alaa kiitettävän vakavassa sävyssä ja tulee rehellisesti siihen tulokseen, että suomalaiset joutuvat ostamaan eurooppalaisen mittapuun mukaan kovin kallista ruokaa.

Tulkinta ei ole tuulesta temmattu. Kuluttajiakin kiinnostaa varmasti tieto, jonka mukaan Suomessa myytävä leipä on yli 30 prosenttia EU:n keskiarvoa – tässä tapauksessa tarkoitetaan vanhoja EU-maita – kalliimpaa. Yhtä kalliita ovat muutkin viljatuotteet. Jopa kotitalouksien perustuote peruna on kaikkea muuta kuin halpaa.

Valtiovarainministeriö ei osoittele puolelle sormellakaan tuottajia. Ministeriö on yllättävän selkeästi samoilla linjoilla kuin maataloustuottajien etujärjestö MTK. Kallis ruoka on vähittäiskaupan etu. Ministeriön tilastot kertaavat vanhaa: vähittäiskaupalla on Suomessa erinomaisen hyvät katteet.

Mistäpä muusta kaupan hyvinvointi kielii kuin kilpailun puutteesta. Tätä seikkaa Talouspolitiikan strategia -asiakirja ansiokkaasti korostaa. On tietysti totta, että Suomessa on ponnisteltu kilpailun lisäämiseksi, mutta tulokset ovat edelleen kiistatta kuluttajien näkökulmasta aivan liian vaatimattomia.

Kahden suuren kauppaketjun, K-ryhmän ja S-ryhmän, osuus on päivittäistavarakaupassa peräti 67 prosenttia. Neljän suurimman osuus hipoo 90 prosenttia. Varsinkin saksalaista Lidliä on kehuttu kilpailun piristysruiskeeksi, missä arviossa on mukana pelkkää kuvittelua. Lidl on ainakin toistaiseksi vain pieni piikki suurten keskusliikkeiden lihassa.

Keskusliikkeiden vahva asema ajaa tuottajat ja päivittäistavaraa tuottavan teollisuuden ahtaalle. Totta kai kauppa käyttää valtaansa, tekee kaikkensa oman etunsa mittaamiseksi ulos viimeistä euroa myöten.

Ministeriö päätyy itsestään selvään lopputulokseen. Päivittäistavarakaupan kilpailua on pystyttävä lisäämään. Tavoite on ainoa mahdollinen. Löysähkö kilpailu palvele pitkällä tähtäimellä kenenkään etua.

Raportti liputtaa kilpailun valvonnan tehostamiselle. Tälläkin saralla on tehtävää, silti ei pitäisi sinisilmäisesti kuvitella, että viranomaisten ratkaisut kiristäisivät noin vain kilpailua kuluttajien ja tuottajien eduksi.

Valtiovarainministeriön arvioiden valossa ruuan arvonlisäveron lasku olisi huono ratkaisu. Jos verotus kevenee, edun nappaa voimaa uhkuva kauppa. Itse asiassa on heiveröisen vähän perusteita odottaa, että veron laskusta hyötyisivät kuluttajat ja tuottajat.

Valtiovarainministeriön arvioiden valossa ruuan arvonlisäveron lasku olisi huono ratkaisu.