Uutiset

Heikoin lenkki pysyy sohvalla

Sisäministeriössä on tullut mieleen tutkia, vaikuttavatko tulevat muutokset kuntarajoissa kunnalliseen demokratiaan. Kunta- ja alueministeri Hannes Manninen (kesk.) sai tällä viikolla kouraansa Kuntademokratian valkoisen kirjan, jonka mukaan ”uudistukset ovat haaste kaikenkokoisille kunnille”.

Hyvät hyssykät, onpa yllättävä lopputulema vuonna 2003 alkaneelle hankkeelle, jossa lukuisat sisäministeriön virkamiehet ovat olleet mukana.

Loppuraportti ei jätä asiaa tähän vaan jatkaa, että ”haasteisiin vastaaminen vaatii työtä, resursseja ja sitoutumista sekä kunnilta että valtionhallinnolta”.

Valkoinen kirja sisältää myös päätelmän, että kuntien muuttuessa myös luottamushenkilöiden on muututtava.

Kuntapäättäjiä muistutetaan, että kansaa tulisi kuulla yhä tarkemmalla korvalla. Tietoa tulisi välittää nykyistä aktiivisemmin ylätasolta kansalle.

Vaalien välissä läheskään kaikki päättäjät eivät välitä ottaa yhteyttä äänestäjiin. On täysin kansalaisten aktiivisuuden varassa, tuleeko mielipide päättäjien korviin.

Nyt ministeriöstä ohjataan, että esimerkiksi valtuustoryhmät voisivat ottaa uuden, entistä aktiivisemman roolin kunnallisen demokratian edistämisessä. Sen sijaan, että ryhmät ainoastaan punoisivat juonia omissa kokouksissaan, ne voisivat myös järjestää avoimia keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia ajankohtaisista teemoista.

Ne voisivat tehdä jopa yhteistyötä keskenään, jotta esille saataisiin myös päättäjien puolelta monipuolisia näkemyksiä. Julkista keskustelua ryydittäisi kummasti, jos se pohjaisi todelliseen tietoon, eikä mutu-tuntumaan.

Suunnitelmissa on yksi heikko lenkki. Raportti ei kerro, kuinka tavallisen kansalaisen saa aktivoiduksi. Jo tällä hetkellä järjestetään monenmoisia avoimia tilaisuuksia, joissa paikalla ovat yleensä ne 20 närkästynyttä lähinaapuria ja ammattivalittajat.

Kannattaisi uhrata muutama veroeuro, että joku taikuri keksii, millä Maija Meikäläisen saa kammetuksi sohvalta Salkkarien ääreltä kaavoituskeskusteluun.

Maija ja Matti lähtevät liikkeelle, kun tie uhkaa viistää talonnurkan tai herrat lakkauttaa lähikoulun. Ei heidän tarvitsekaan lähteä. Kuka jaksaa työpäivän jälkeen lähteä kuulemaan poliitikkojen pölinöitä.

Ehkä ratkaisu löytyy uudesta tekniikasta. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki voisi palkata jonkun propellipään kehittämään nettisivuilleen päättäjäpelin.

Siinä pelaaja pääsee itsevaltiaaksi. Hän saa kaupungin budjetin käyttöönsä. Hän voi esimerkiksi sijoittaa vanhusten vaipparahat vaikkapa kuudennen golfkentän rakentamiseen. Tällöin lääninhallitus sakottaa häntä ankarin sanktioin ja iltalehdet naulitsevat ristille.

Toisaalta hän voi sijoittaa kaikki rahat vanhustenhuoltoon, jolloin nuori väki ja sitä myötä elinkeinoelämä kaikkoaa. Helsinki esittää koko kaupungin liitettäväksi itseensä.

Päättäjäpeli voisi avata monen silmät sille, onko herrana helppo olla.