Uutiset

Heinäluoma näytti kaapin paikan

Liian kokeneesta ministeristä tai kansanedustajasta ei ole kovin usein kuultu.

SDP:n puheenjohtajaksi kesäkuussa valittu Eero Heinäluoma onnistui yllättämään siitä huolimatta, että hänen ministerivalintojaan on ehditty ennakoida kuukausikaupalla.

Heinäluoman paikka hallituksessa on itsestään selvyys, koska vaalikausi on vasta puolivälissä. Hänen oma raskas salkkunsa valtiovarainministerinä ei ollut yllätys, mutta sitä olivat kiireinen tapa ja perusteellisuus, jolla hän hoiti asian pois päiväjärjestyksestä.

Aika ministerisiirroille on otollinen. Hallitus ei tarvitse toimintakykynsä ylläpitämiseksi uutta voimaa, koska se on jo tehnyt vaalikauden merkittävimmät linjauksensa. Uusilla ministereillä on tilaisuus rauhalliseen sisäänajoon.

Puheenjohtajakautensa alkuvaiheissa hapuillut Eero Heinäluoma näytti kaapin paikan puolueessaan. Hän osoitti ovea hallituksesta sen kokeneimmille, oikeusministeri Johannes Koskiselle ja sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreelle.

Uuden kasvon, kansanedustaja Susanna Huovisen, 33, nostaminen politiikan huipulle oli ennakkoluuloton veto, jolla SDP tähtää vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Puolueet tarvitsevat uudistumista. Samaa tarkoitusta palvelee keskustan ministerikierrätys, kun kansanedustaja Mari Kiviniemi, 36, nousi ulkomaankauppaministeriksi.

Matematiikkaa käytetään yleensä politiikassa perusteluna vain silloin kun rahat eivät riitä. Tällä kertaa SDP:ssä ynnättiin yhteen ministerivuosia ja huomattiin, että pari ministeriä oli toiminut pitkään tehtävissään.

Kokemus on yleensä valttia ministerintehtävissä. Liian kokeneesta ministeristä tai kansanedustajasta ei ole kovin usein kuultu.

Demareiden ministeriryhmän ja samalla hallituksen painoarvo ei noussut, kun kaksi erittäin kokenutta lähti ja kaksi kokematonta tuli tilalle. Uudet ministerit voivat toki tehdä arvion tyhjäksi.

Eero Heinäluoman toimintaa katsotaan suurennuslasin läpi. Hänellä on hallituksen kakkosmiehenä mahdollisuus jatkaa samaa ripeyttä mitä hän osoitti ministerivalinnoissaan.

Hämeenlinnalaisen Johannes Koskisen lähtö hallituksesta on tappio Kanta-Hämeelle. Hänen toimintansa ministerinä on ollut ansiokasta.

Ministerinvaihdoksen ajoitus Koskinen ulkomaanmatkan aikaan oli tyly. Siitä ei heru tyylipisteitä.

Sinikka Mönkäre muistetaan kymmenvuotiselta ministeriuraltaan erityisesti kauppa- ja teollisuusministerinä, joka teki tärkeimmän työn tuoreimman ydinvoimapäätöksen puolesta.

Hallituksen kokeneesta kaartista armon saanut valtiovarainministeri Antti Kalliomäki siirtyy opetusministeriksi, mikä on luontevaa entiselle opettajalle. Kalliomäen todellinen merkitys hallituksessa on kuitenkin Heinäluoman kakkosmiehenä, luottopakkina.

Vaikka Vanhasen hallitus on vaalikauden merkittävimmät linjaukset jo tehnyt, sillä ei ole varaa vain lasketella kohti seuraavia eduskuntavaaleja.

Tulevaisuutta turvaavia, toisinaan kipeitäkin ratkaisuja on kyettävä tekemään. Silloin tarvitaan samanlaista päätöksentekokykyä kuin nyt SDP:n ministeriruletissa nähtiin.