Kolumnit Uutiset

Heinäluoman kirja kertoo kovasta pelistä

Politiikka on kovaa ja raadollista. Ei niinkään puolueiden välillä, vaan niiden sisällä.

Heikki Saaren kirja puhemies Eero Heinäluomasta (sd.) valottaa oivalla tavalla niitä jännitteitä, joita jokaisen puolueen sisällä on enemmän tai vähemmän.

Heinäluomalla kova peli konkretisoitui vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Kolme vuotta puheenjohtajana ollut Heinäluoma ei saanut demareita lentoon, vaan puolue kärsi rökäletappion ja joutui oppositioon.

Samalla alkoi selkään puukotus ja suoranainen ajojahti. Moottorina toimi kansanedustaja Erkki Tuomioja, jonka päätavoite oli Heinäluoman syrjäyttäminen seuraavassa puoluekokouksessa.

Heinäluomaa pidettiin hyvin ajan tasalla taustapelistä. Häntä ei kuitenkaan paineistanut puheenjohtajuuden kyseenalaistaminen vaan se, miten käy puolueen.

Heinäluoman takana seisoivat SAK:n järjestöjyrät ja muut keskusjärjestöä lähellä olevat. Häntä vastaan masinoi SDP:n vasen laita, jota Tuomioja johti.

Tuomioja vaati demareilta vasemmistolaisempaa politiikkaa.

Juopa kahden linjan välillä jyrkkeni niin, että Heinäluoma teki omat johtopäätöksensä. Hän ilmoitti Turussa puolueen tulevaisuusfoorumissa, ettei hän pitkään harkittuaan hae toiselle kaudelle.

Kesällä 2008 Hämeenlinnan puoluekokouksessa seuraajaksi valittiin nuori opettaja, kansanedustaja Jutta Urpilainen, 32.

Heinäluoma arvioi kirjassaan, että puolue olisi voinut jopa hajota ilman hänen ratkaisuaan. Monet muut demarivaikuttajat ovat todenneet, ettei Erkki Tuomiojan kannatus olisi riittänyt SDP:n hajottamiseen. Hän on liian ristiriitainen persoona.

Heinäluoma sai arvostelua monelta suunnalta. Osa puolueaktiiveista oli sitä mieltä, että hänellä on liian tiukka SAK:n leima otsassaan, osa taas arvosteli miehen kyvyttömyyttä innostaa ja hurmata äänestäjiä.

Heinäluoma nousi kanveesista vaalitappion jälkeen, eikä hänelle jäänyt henkisiä arpia puoluekollegoista. Mies löysi nopeasti paikkansa demarien vahvana taustavaikuttajana.

Heinäluoma on asiaosaaja, kova neuvottelija ja taktinen peluri, joka miettii tarkkaan seuraavan ja sitä seuraavan siirron.

Vaikka Urpilainen oli kesästä 2008 puolueen puheenjohtaja, veteli Heinäluoma väkevästi ohjaksista ja opasti tuoretta puheenjohtajaa.

Paradoksaalista on, että Heinäluomalla on aina ollut vahva asema puolueessa paitsi puheenjohtajuutensa aikana.

Ilman Heinäluoman suojelua Urpilainen olisi joutunut paljon nähtyä kovemman kritiikin kohteeksi. Urpilaisen asema SDP:n puheenjohtajana on harvinaisen vakaa, ja hänen arvostelunsa omien keskuudessa on harvinaisen vähäistä, kun ottaa huomioon puolueen kannatuskehityksen.

Ilman Eero Heinäluomaa tällainen tilanne ei olisi mahdollinen.