Uutiset

Heinäluoman voima mitataan heti

Hämeenlinna 11.6.2005

Puoluesihteeri, kansanedustaja Eero Heinäluoma nousi käsikirjoituksen mukaisesti SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi. Hän sai ensimmäisen kierroksen vaalissa 201 ja haastaja ulkoministeri Erkki Tuomioja 135 ääntä. Loppuun asti mukana roikkunut opetusministeri Tuula Haatainen paljastui 11 äänellä täyte-ehdokkaaksi.

On makuasia arvioida kuinka kovan vastuksen Tuomioja Heinäluomalle tarjosi. Tulos ei kaipaa selittelyjä. Tuomiojan leiri ryhtyi selittämään häviötä jo puoluekokouksen avauspäivänä torstaina sillä, että aika loppuu kesken. Selitys on tässä tapauksessa hieman surkuhupaisa. Jos Tuomiojalla oli liian vähän aikaa, hän saa syyttää tappiosta vain itseään. Tuomioja jahkaili pitkään ennen kuin suostui puheenjohtajaehdokkaaksi.

SDP:n johdossa seuraa 64-vuotiasta Paavo Lipposta 49-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja. Kaksikon ikäerolla tuskin on kovin paljon merkitystä, koska myös Heinäluoma on pitkän linjan sosiaalidemokraatti. SDP:n uudella puheenjohtajalla on vahva ay-tausta: Heinäluoma oli SAK:n raskaan sarjan vaikuttajia aina puoluesihteeriksi valintaansa asti.

Eero Heinäluoman aatteen punavärin astetta ja tulevaa linjaa voi vain arvailla. Hän puhui puheenjohtajaehdokkaana paljon, mutta sanoi vähän. Mitään yllättävää ei ole siinä, että Heinäluoma – kuten kuka hyvänsä demari – tukee kolmikantaa, hyvinvointipalveluja ja presidenttiehdokkaista Tarja Halosta.

Paavo Lipponen on SDP:n oikealla laidalla, Erkki Tuomioja vasemmalla ja Eero Heinäluoma jossain kaksikon välissä. Puheenjohtajana hän joutuu kantamaan vastuuta koko Suomesta, mikä todennäköisesti sysii häntä kohti Lipposen ruutua. Politiikka on tätä nykyä yli kaiken totisten ongelmien ratkaisua, ei aatteellista haihattelua.

SDP on puheenjohtajavaalin jälkeen entistä yhtenäisempi puolue, Heinäluoma vakuutti puoluekokousväkeä kiitospuheessaan. Näin vastavalitun puoluejohtajan on tapana puhua.

Puolueyhtenäisyys joutuu kuitenkin heti puoluekokouksen juhlahumun jälkeen koetukselle. Kun Heinäluomasta ryhdytään tekemään ministeriä, SDP:n sopu enemmän tai vähemmän järkkyy.

Mikään pakko Heinäluoman ei ole hallitukseen väen väkisin ängetä. On kuitenkin selvä, että hänen hallituksen ulkopuolelle jäämisensä tulkittaisiin heikkouden merkiksi. Tällaista kuvaa ei sosiaalidemokraattisen puolueen tuore puheenjohtaja voi itsestään antaa. Heinäluomaa odottaa likainen työ: hänen on raivattava tie ministeriksi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitukseen. Ratkaisu palvelee ilman muuta myös hallituksen etua.

Ministerit eivät yleensä ole irrottaneet otettaan salkusta vapaaehtoisesti. Heinäluoma saa siis varautua siihen, että salkku on joltain ministeriltä otettava puoluepäätöksellä pois. Ainakin kahden ministerin on syytä olla huolissaan asemastaan. Ei olisi lainkaan ihme, jos uudelle puolueojohtajalle joutuisi tekemään tilaa liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen tai sisäministeri Kari Rajamäki.

Heinäluomaa odottaa likainen työ: hänen on raivattava tie ministeriksi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitukseen.