Uutiset

Helge Seppälä jäljittääkiisteltyjä tapahtumia

Sotahistorioitsija Helge Seppälä on käsitellyt arkoja aiheita. Erityisesti vuonna 1989, kun hänen kirjansa Suomi miehittäjänä 1941-44 ilmestyi, ihmiset soittelivat ja uhkasivat jopa tappaa.

Seppälä kirjoitti suomalaisten keskitysleireistä, mikä soittelijoiden mielestä oli panettelua.

Seppälä kertoo, että keskitysleirit nimettiin siirtoleireiksi vasta marraskuussa 1943, kun saksalaisten toimet olivat mustanneet keskitysleirien maineen. Uusi sana päätyi myös moniin historiankirjoihin.

Seppälästä tämä on outoa.

– Tämän maan historiankirjoituksessa jätetään sanomatta tosiasioita.

Helge Seppälän edellinen, Leningradin piiritystä käsitellyt kirja ilmestyi viime vuonna, ja nyt työn alla on kirja Suomen Itä-Karjalan-miehityksestä.

Seppälän mukaan suomalaiset löysivät aiemmin rajan takana olleet heimokansat Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen. Rajan katoaminen mahdollisti muun muassa Elias Lönnrotin matkat Karjalaan. Suomen itsenäistyttyä tilanne mutkistui.

– Se alkoi heimokysymyksenä, mutta 1930-luvulla kysymys oli jo taloudellinen. Raja haluttiin Syvärille ja Vienanmereen. Taustalla olivat Karjalan metsät ja luonnonvarat.

Talvisodan aikana tavoite jäi taka-alalle, mutta jatkosodassa tilaisuus tuli, ja Suomen joukot eivät jatkaneetkaan Syväriltä eteenpäin vaan kääntyivät pohjoiseen ”hoitamaan omia bisneksiään”.

– Yhtäkkiä pikkuvaltio oli anastamassa itselleen suurta aluetta suurvallalta. Heimokysymys se ei ollut, koska pääosa alueen väestöstä oli venäläistä.

Kesällä 1942 myös 17-vuotias Helge Seppälä lähti vapaaehtoiseksi Petroskoihin.

– Olen minä ollut suur-Suomi-haihattelija itsekin, hän sanoo ja kertoo, että Onegan tykkitehtaalla hänen alaisinaan oli 30-40 keskitysleiriläistä.

Tuona kesänä keskitysleiriläisiä kuoli Seppälän mukaan noin 4 000. Suunnitelmallisiin julmuuksiin suomalaiset eivät hänen mukaansa ryhtyneet.

Seppälä on tutkinut paljon siviilien kärsimyksiä sodissa.

– Sotavoimiemme reitillä oli onneksi tyhjää. Siviilejä tuli eteen oikeastaan vasta Itä-Karjalassa.

Suomalaisilla on Seppälän mukaan oma vastuunsa kuitenkin myös Leningradin piirityksestä.

– Seisoimme 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja suljimme saartorenkaan, hän sanoo ja lisää, että suomalaiset saapuivat lähelle Leningradia samana päivänä saksalaisten kanssa – juuri niin kuin saksalaiset halusivat.

Seppälän mukaan 900 päivän aikana Leningradissa kuoli jopa 1,5 miljoonaa ihmistä. Arvio perustuu hänen viime vuosina käsiinsä saamiin venäläislähteisiin.

Suomelle tärkeistä saavutuksista Seppälä korostaa kesän 1944 Talin-Ihantalan torjuntavoittoa ja Kannaksen joukkojen kovasti syrjään jääneen komentajan Karl Lennart Oeschin ansioita siinä.

– Siitä taistelusta riippui, että säilyimme miehittämättömänä, ja se oli Oeschin ansiota. n