Uutiset

Helmiä ja häpeäpilkkuja

Juuri nyt Hämeenlinnan kaupunkisuunnittelussa mennään kovaa.
Kaupungin ydinkeskustan liepeille on virinnyt monia kehittämisideoita. Parin kilometrin säteellä torista on tapahtumassa lukuisia muutoksia, Aulangosta puhumattakaan.

Kaupungissa pitkään työskennelleet ja vaikuttaneet kuvataidelehtorit Marjatta Kaarakka (kuvassa edessä) ja Liisa Vartiainen (kuvassa oik) ovat vuosikymmenten varrella pyrkineet pitämään huimimpien visionäärien mielissä myös kestävän kehityksen periaatteet rakentamisessa ja sen suunnitellussa.

Joskus se on vaatinut ankaraa julkista polemiikkia, välillä valittamistakin. Voittoja on tullut ja välillä takaiskuja.

Hämeenlinnassa on säilynyt paljon hyvää. Nyt eletään aivan erilaisessa ilmapiirissa kuin joskus 70-luvulla. Silti kaupungin kehittäminen tarjoaa yhä huolenaiheita kuten moottoritien kattaminen keinotekoisella mäellä ja Aulangonniemen maisemaan suunniteltu lomaosakekylä.

Kokonaisuuden pitäisi ratkaista rakentamisessa
Hämeenlinnalaiset kuvataidelehtorit Marjatta Kaarakka ja Liisa Vartiainen ovat jo muutaman vuosikymmenen ajan profiloituneet monessa rakentamiseen ja kaavoittamiseen liittyneessä keskustelussa.

Kantaa on otettu ja joskus valitettu. Monesti tuloksekkaastikin. He kiistävät kuitenkaan valittavansa ajankuluksi tai harrastukseksi.

-Se on niin kovaa työtä, ettei sitä harrastuksen vuoksi tehdä. Sitä paitsi valituksista on ollut hyötyä. Esimerkiksi Sairionrannan kaava parani huomattavasti, kun sitä asukkaiden valituksen jälkeen kevennettiin.

Marjatta Kaarakka sanoo, ettei hän missään tapauksessa vastusta kaikkea rakentamista, päinvastoin.

-Tietysti saa ja pitääkin rakentaa, kunhan kestävän kehityksen periaatteet, joihin kaupunki on sitoutunut, otetaan huomioon.
Liisa Vartiainen korostaa, että kaavoittamisessa ja rakentamisessa tulee muistaa kokonaisuus.

-Pitää ottaa huomioon, kuinka rakennuskohde soveltuu jo olemassa olevaan ympäristöön. Tämä koskee niin omakotitaloja kuin isompaakin rakentamista.

Kattamissuunnitelma kauhistuttaa
Tällä hetkellä Kaarakalla ja Vartiaisella on kaksi suurta huolta, joukko pienempiä ja paljon kehittämisideoita, jotka koskevat hämeenlinnalaista maisemaa.

Akuutein huoli on nyt moottoritien kattaminen. Arkkitehtuurikilpailun voittajatyöstä äskettäin nähdyt kuvat ovat herättäneet suorastaan kauhistusta monissa kaupunkilaisissa.

Varuskunnan päiväkoti. Moottoritien kate uhkaa jättää varjoonsa koko Suomenkasarmin alueen.

-Siitä uhkaa tulla aivan liian massiivinen. Korkeuserot ovat todella suuret. Keinotekoinen mäki keskellä kaupunkia säteilee ympäristöönsä molemmin puolin moottoritietä. Perusteluksi ei mielestäni riitä, että Hämeenlinna on muutenkin mäkistä maastoa, Liisa Vartiainen painottaa.

-Korkea mäki moottoritien kohdalla katkaisee avoimen näkymän Pikkutorin suunnasta yli sillan ja Eureninkadun Suomen kasarmille. Se jättää varjoonsa niin kasarmin kuin vanhan hautausmaankin.

Marjatta Kaarakka ihmettelee, miksi Museoviraston parempina pitämät ehdotukset eivät menestyneet arkkitehtuurikilpailussa.

-Kilpailutyöt Andante Festivo ja Suuret avajaiset kävelykadulla olisivat toteuttaneet paremmin kilpailuehtona mainittua kaupunginosien yhdistämistä. Voittajatyö suorastaan erottaa kaupunginosat toisistaan.

Tavastilan ja Anttilan väliin
Toivomus on, että kaavoituksessa maltti voittaisi ja mahdollinen rakentaminen jäisi moottoritien laidalle. Rakentamista voisi yrittää sovittaa myös Tavastilan ja Anttilan välimaastoon, joka nyt on jotenkin jäsentymätön.

-Siinähän olisi hyvä paikka tyylikkäälle kauppakeskukselle ja parkkitalolle. Miksei kaavoiteta Paasikiventien varteen?
Samalla voisi kiinnittää huomiota siihen, että sisääntulo kaupunkiin tulisi houkuttelevammaksi. Nythän Hämeenlinna näyttää lähes huonoimmat puolensa molemmista suunnista tullessa.

Iso huoli Aulangon alueesta.
-Aulangonniemeen suunniteltu lomaosakealue ei sovi arvokkaaseen maisemaan. Suomi on ratifioinut eurooppalaisen maisemayleissopimuksen, joka tulee voimaan huhtikuun alussa 2006, Marjatta Kaarakka muistuttaa.

-Se on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, joka koskee yksinomaan maisemaa. Se velvoittaa viranomaisia vaalimaan maisema-arvoja ja kehottaa kansalaisia osallistumaan päätöksen tekoon näin tukien jo olemassa olevaa, omaa lainsäädäntöämme.

Liisa Vartiainen huomauttaa, että mielenkiinto on jo levinnyt Aulangonniemestä Aulangonjärven puolelle ja sielläkin viritellään uutta kaavoitusta. Siihenkin tulisi ottaa kantaa.

Linja-autoaseman paikka hyvä
Linja-autoasema on viime aikoina ollut ideoinnin kohteena. On tehty valtuustoaloitekin pysäköintitalon rakentamiseksi nykyisen laajan linja-autokentän paikalle. On myös esitetty, että nykyisen linja-autoaseman tilalle tulisi vaikka asuntorakentamista.

Liisa Vartiaisen mukaan linja-autoasema on hyvää 50-luvun lopun arkkitehtuuria.

-Se on vain päästetty huonoon kuntoon. Ei sitä silti ole välttämätöntä purkaa. Nykyinen linja-autoaseman paikkakin vaikuttaa hyvältä. Rakennuksen laajentaminen ja ympäristön parantaminen korjaisi asiaa.

-Pelottaa myös se, että koko aukio rakennetaan täyteen. Kaupunki tarvitsee myös aukioita, ilmaa ja avaruutta, Kaarakka lisää.

Paasikiventien varressa on Kaarakan ja Vartiaisen mielestä sekä hyvää että huonoa. Eteläkadun ja Paasikiventien välissä sijaitsevat lopulta säilytetyt puutalot saavat kiitosta.

-Kyllähän ne pehmentävät kaupunkikuvaa aivan eri tavalla kuin paikalle aikoinaan suunniteltu parkkipaikka. (HäSa)

Uusi ja vanha voivat täydentää toisiaan
Hämeenlinnan keskustan täydennysrakentamisessa tulisi olla tarkkana, jotta uusi ja vanha täydentäisivät toisiansa, eivätkä sotisi keskenään. Kaupungissa on tästä hyviä ja huonoja esimerkkejä.

Kaurialan lukio. Uutta ja vanhaa yhdistetty oivalla tavalla.

-Kaurialan lukion uudisrakennus on hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvällä suunnittelulla uusi ja vanha saadaan sopimaan toisiinsa, Liisa Vartiainen kehuu työpaikkaansa.

Sitä ympäröivällä Alasen alueella oli aikoinaan tapahtua raju muutos. Asukkaiden toiminta sai aikaan kaavan kevenemisen ja alueen omaleimaisen ilmeen säilymisen.

Hyvänä esimerkkinä uudisrakentamisesta Marjatta Kaarakka nostaa esille Vanajanrannan alueen.

Vanajanranta. Keveiltä vaikuttavat kerrostalot ovat rannassa limittäin, eivät uhkaavana muurina.

-Seiconin rakentamat asuintalot ovat tyylikkään keveitä. Niitä ei ole sijoitettu raskaaksi rivistöksi niin kuin liian korkeat kerrostalot järven vastarannalla, Paasikiventien varrella.

Viereisestä Verkatehtaan alueesta taas tulee hyvä esimerkki, kuinka vanhaa rakennuskantaa voidaan yhdistää uuteen.

Kasarmeissa on potentiaalia
Kaikki Hämeenlinnan kasarmialueet ovat Kaarakan ja Vartiaisen mielestä hyviä paikkoja myös asumiselle.

Kaikki kasarmit. Oivallisia asunnoiksi tai vaikkapa taiteilijoiden työhuoneiksi.

-Linnankasarmeillehan ollaan jo saneeraamassa asuntoja ja Suomen kasarmeillekin suunniteltanee samaa.

Poltinahon kaavalta odotetaan paljon.

-On hyvä, että vanha rakennuskanta säilytetään, toivottavasti läheiset, vanhat tallitkin. Poltinahon kasarmialueella oleva ”Taidekasarmin” eli taiteilijoiden työhuoneiden toivoisi säilyvän. Talolla voisi olla sen lisäksi muutakin käyttöä alueen asukkaiden kokoontumis-ja harrastustarpeisiin.

Hyvällä täydennysrakentamisella Poltinahon kasarmialueesta voi tulla miellyttävästi uutta ja vanhaa yhdistävä kaupunginosa.
Kantolanniemessä molemmat näkevät potentiaalia, jos siirtolapuutarha saa pysytellä paikoillaan.

-Maanmerkkinä toimivat teollisuustornit ovat tärkeitä, vaikka muuten pääosin suunniteltaisiin uutta.

Liisa Vartiainen on mieltynyt myös paloaseman tornin hahmoon itäisessä suunnassa. Marjatta Kaarakka toivoo, että kansallista kaupunkipuistoa laajennettaisiin vähitellen etelään päin.

-Sehän ei estä rakentamista, mutta säilyttäisi rantaa ja viheralueita.

Torin laidalla hyvää ja huonoa
Ikäviä esimerkkejä Kaarakka ja Vartiainen eivät halua kauheasti muistella, mutta pelkästään torin laidalta niitä löytyy muutama kappale.

Lääninhallitus ja toripuisto. 1960-luvun kerrostalo väärässä paikassa.

-Lääninhallituksen molemmin puolin olevien 60-luvun kerrostalojen tieltä purettiin tyylikkäät rakennukset, samoin Pikkutorin kerrostalot olisivat saaneet kyllä jäädä rakentamatta. Hyvä kuitenkin se, mitä on säilynyt. Samoja virheitä ei pidä tehdä uudelleen.

Torin laidalta vanhojen pankkitalojen luota alas Sibeliuksenkatua aukeaa myös selkeä funktionalismin ajan rakennusten rivi. Toriaukion ehdottomina kiinnekohtina ovat edelleen kirkko puistoineen, Raatihuone ja lääninhallitus – kukin oman aikansa kiviarkkitehtuurin hienoja esimerkkejä.

Kuvat: Terho Aalto

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic