Uutiset

Helppo voitto ei näköpiirissä

Lännen ensimmäiset iskut Libyan yksinvaltiaan johtajan Muammar Gaddafin joukkoja vastaan kirjattiin sotilaallisiksi menestyksiksi. Erityisen tyytyväinen tuloksiin on Yhdysvaltain sotilasjohto.

Arvio pitää myös paikkansa. Länsiliittouman taistelukoneet ja risteilyohjukset poimivat murskaavalla voimalla Libyan armeijan panssareita, lentokoneita, ilmatorjunta-aseita ja muuta sotakalustoa sekä maanteiltä että tukikohdista.

Pintapuolinen vilkaisu piirtää kuvaa taisteluista, jotka ovat loppumassa nopeasti Gaddafin ja hänen alaisuudessaan sotivan armeijan tappioon. Pahimmassa tapauksessa edessä on vähintään kuukausien verinen sota.

Länsi auttaa Gaddafia vastaan kapinoivia. YK:n päätös ei kuitenkaan pidä sisällään maajoukkojen lähettämistä Libyan maaperälle, joten tarkoitus on kukistaa armeija äärimmäisen tehokkailla aseilla.

Gaddafin joukot kärsivät jatkuvasti tappioita, mutta mitä raskaan sotakaluston tuhoamisesta lopulta seuraa? Joukkojen tulivoima toki vähenee, silti voimaa saattaa riittää tappioon päättyvän sodan pitkittämiseksi.

Libyan valtakoneistoa sotilaineen yhdistää Gaddafi. Niin kauan kuin hänellä on käskyvaltaa, taistelut jatkuvat. Rauha ei kuulu – varsinkaan nyt – missään mielessä arvaamattoman ja mieleltään tasapainottoman poliitikon suunnitelmiin.

Onko mahdollista, että Gaddafin armeija murenee sisältä? Kyllä, mutta luotettavaa laskelmaa toteutumisen todennäköisyydestä ei ole laadittavissa.

Libyan armeijan johdon täytyy ymmärtää taistelun päättyvän Gaddafin joukkojen antautumiseen tai tuhoon ja tätä kautta rauhaan. Tätä ennen taistelujen kuva saattaa ratkaisevasti muuttua.

Jos taistelut siirtyvät taajamiin, lännellä on suuria vaikeuksia tukea kapinallisia ilmaiskuilla. ”Mies vastaan mies” -sotimisessa arvoon nousevat joukkojen johtaminen, sotilaiden rohkeus ja käsiaseet.

Kansainvälisten joukkojen puuttuminen Libyan tapahtumiin herättää myös kiivasta arvostelua – länsimaita varoitetaan uudesta Irakista.

YK:lla ja länsimailla oli vain huonoja vaihtoehtoja, mikä olisi paikallaan muistaa. Libyassa murhattiin siviilejä, mitä muu maailma ei voinut sallia.

Libyan tapahtumiin puuttumisella oli vankka moraalinen perusta.

Sota ei säästä siviilejä. Myös länsijoukkojen iskut ovat tappaneet ja haavoittaneet Libyassa siviilejä. Tämä on hinta, joka Gaddafin vastaisessa taistelussa on pakko maksaa.

Sodan kuva on sikäli erityisen synkkä ja murheellinen, että Gaddafin kanssa sopiminen mistään asiasta on jokseenkin mahdotonta. Libyan johtajan mielenliikkeitä tuntuu ohjaavan lähinnä raivo, joka kohdistuu myös hänen valtaansa vastustaviin libyalaisiin.

Jälleen kerran on käynnissä sota, jonka aloittaminen oli huomattavasti helpompaa kuin lopettaminen. Sodan poliittisia seurauksia voi vain arvailla.