Kolumnit Uutiset

Helsingin henki haihtui kuin aamukaste

Suomi, Eurooppa ja maailma ovat muuttuneet paljon 40 vuodessa. Siksi Helsingin Etyj-kokouksessa on turha haikailla Helsingin hengen perään, vanhat hyvät ajat eivät palaa.

Suomi oli heinäkuussa 1975 muutaman päivän maailman napa, ainakin omasta mielestämme. Totta toki on, ettei ennen eikä jälkeen Etykin Suomessa ole ollut samanaikaisesta yhtä montaa maailman tappia.

Pieni pohjoinen maa otti tietysti ilon irti kokouksesta, Helsinki näytti parhaat kasvonsa. Puliukotkin leiritettiin toisaalle puistoista ja rannoilta.

Valtio vuokrasi parisataa mersua vieraiden ajoon. Vielä 1990-luvulla autojobbarit kaupittelivat kaikkia jo ikääntyneitä tähtinokkia Etyk-mersuina. He uskottelivat asiakkailleen niissä piilevän erityistä hohdokkuutta.

Nyt jo kansaneläkeikään ehtineet maksullisen rakkauden ammattilaiset muistavat tuottoisaa Etyk-kesää erityisellä lämmöllä. Helsingin yöelämä vilisi seurankipeitä diplomaatteja ja muuta kokouksen oheisväkeä.

Alalla ei vielä tuolloin ollut ammattisisaria Baltiasta tai itäisestä Euroopasta polkemassa taksoja.

Helsingin henki kesti Jugoslavian hajoamissotiin asti. Nyt soditaan Ukrainassa. Kylmän sodan hyytävä puhuri puhaltaa taas. Nyt jos koskaan liennyttäjillä ja rauhantekijöillä olisi taas töitä.

Kekkosen Suomessa tulkittiin erityisen huolellisesti Neuvostoliiton johdon puheita ja maan lehtien kirjoituksia, kun niistä yritettiin löytää tarkoituksia tai verhottuja viestejä.

Nyt puolestaan Venäjällä ollaan näkevinään erityistä merkitystä ja linjanvetoa muutamissa sattumissa. Venäläinen sielu on kipeä muutaman duumalaisen porttikiellosta Helsinkiin.

Kipuilu oireilee uhkailuna puukaupan lopettamisesta. Ainakin metsänomistajat riemastuisivat kovin, jos tuontipuu loppuisi.

Homoparin turvapaikkapäätöksellä ei horjuteta Venäjää, eikä Taipalsaaren tonttien pakkolunastus ole vihamielinen ele.

Uhmaa ei ole sekään, että amerikkalainen sotalaiva laski Helsingin rantaan juuri kokouksen aattona.

Suhteiden nykytila ei tietenkään ole hyvä. Suomettumisella riekkujat voisivat muistella, antoiko Moskova koskaan tallimääräystä Suomeen tulijoista. Tällaisia viestejä ei Kremlistä ikinä tullut, Brysselistä kylläkin.

Itsenäisimmillään Suomi taisi olla tuokion Neuvostoliiton hajoamisen ja EU-jäsenyyden välisenä aikana.

Menot