Uutiset

Henki ja tahto ovat hiipumassa

Se, että puolustusvoimat lopettaa muutaman varuskunnan, esikunnan ja soittokunnan, on vasta alkua sille, mitä tuleman pitää. Ennen kuin ensimmäisellekään vääpelille on luettu lopputili kouraan, ulkoistetaan vielä monta varsinaista sotatointa tukevaa palvelua. Armeija luopuu ensi hätään pyykkäreistään, suutareistaan ja asentajistaan, viidestäsadasta siviilistä.

Muonitus on jo päätetty yhtiöittää Leijona Catering Oy:lle. Jos asiaa olisi varusmiehiltä kysytty, valinta olisi ollut joko McDonald´s tai Kotipizza. Rivistä ei ole ollut ennenkään tapana huudella ja jos onkin, sitä ei ole noteerattu. Ei nytkään.

Armeijat ovat kautta aikojen tukeutuneet ulkopuolisiin, ei ulkoistaminen mitään uutta ole. Jo hakkapeliitat ryöstivät ruokansa ja majoituksensa ylöspitoineen siviileiltä ja jättivät haavoittuneensa nunnien hoteisiin luostareihin.

Krimin sodassa lääkintähuolto ulkoistettiin Punaiselle ristille. Häthätää koottu Suomen punakaartikin tukeutui muonituksessaan ja logistiikkapalveluissaan paikallisiin elintarvikkeisiin ja hevosiin.

Nämä pistimin hankitut palvelusitoumukset luettiin kuitenkin raskauttavaksi seikoiksi, kun kenttäoikeudet lukivat kapinan jälkeen ankaria tuomioitaan osallisuudesta ryöstöihin ja valtiopetokseen. Ulkoistettu muonitus tulkittiin ryöstöksi siitä huolimatta, että lähes poikkeuksetta takavarikoista kirjoitettiin asianmukainen kuitti.

Sotien jälkeenkin armeijan vetovoima oli ulkoistettu kasarmeilta maatiloille. Jokaisessa kunnassa oli hevosenottolautakunta, jonka sodan sattuessa olisi valinnut armeijalle luovutettavat hevoset varusteineen.

Vakaissa rauhan oloissa lautakuntien tehtävät olivat vähissä ja niinpä niiden jäseniksi valittiin heikosti vaaleissa pärjänneitä kunnallispoliitikkoja. Kun maatalous siirtyi hevosista traktoreihin, lautakuntia ei enää uudistettu traktorinottolautakunniksi, vaan ne lopetettiin kokonaan. Ja niin meni monilta arvostettu, peräti kadehdittu mansikkapaikka, poliittinen palkkiovirka.

Vanhimmissa kuorma-autoissa on edelleen SA-koukut. Ne olivat siltä varalta, että sotaväki tarvitsisi tykeilleen, kenttäkeittimilleen ja kärryilleen vetoautoja. Autot olisi otettu hädän hetkellä armeijaan tarpeisiin, ulkoistusta tämäkin.

Suomalaisilla on näihin päiviin asti ollut vahva maanpuolustushenki ja -tahto. Meneillään olevan saneerauksen myötä henki ja tahto ovat hiipumassa.

Eilen julkistetun tutkimuksen mukaan upseeritkaan eivät enää luota, että koko maata pystytään uskottavasti puolustamaan. Vain 17 prosenttia pitää poliitikkojen päätöksiä onnistuneina.

Maanpuolustushenki on peukaloitu jo niin alamaihin, että Pohjanmaalla vapaaehtoisista koottujen maakuntajoukkojen soturit käyvät luovuttamassa kamppeensa pois.

Se on merkki, joka pitäisi korkeissa esikunnissa ja vallan kammareissa lukea oikein. Yleensä kun Pohjanmaa on liikkeellä, hyvässä tai pahassa, kysymys on poikkeuksetta vakavista asioista. Maanpuolustushenkeä ei voi ulkoistaa.