Uutiset

Herkku-heinäkuu: Maitohorsman versot ovat kotimainen vastine parsalle ja voikukannuput kapriksille – kesäkattaus villiyrteillä ja -kasveilla kannattaa

Kesäiset niityt ja metsät ovat pullollaan ilmaisia ruoka-aineita. Villiyrttejä saa poimia jokamiehenoikeuksien mukaan. Muista kuitenkin, että kuusenkerkkien, puiden lehtien, mahlan, juurien ja jäkälän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Parhaita paikkoja villiyrttien metsästykseen ovat niityt, tienvarret ja metsät. Vältä poimimasta yrttejä vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta.

Vuohenputki on tuttu näky Etelä- ja Keski-Suomen puutarhoissa ja pihoissa. Se kasvaa 30–100 senttiä korkeaksi. Vuohenputkella on rikkaruohon maine, mutta kasvin lehdet ovat oivallista syötävää. Vuohenputkea voi kerätä jo alkukesästä. Se sopii salaatteihin ja lehtiä voi käyttää myös pinaatin ja kaalin tapaan. Paras tapa säilöä vuohenputkea on kuivata tai pakastaa sen lehteä.

Pihasaunio sopii paitsi mansikoiden mausteeksi, siitä saa maukasta majoneesia.
 

Pihasauniomansikat

1 l mansikoita

2 dl pihasaunioita

2 dl kermaa

1 rkl sokeria

1 dl metsämansikanlehtiä

Poista mansikoista kannat ja asettele ne kauniisti tarjoiluvadille. Jätä joukkoon koloja kermavaahtoa varten.

Leikkaa pihasaunion lehdet veitsellä pieneksi silpuksi. Vatkaa kerma ja sokeri kulhossa kuohkeaksi kermavaahdoksi. Lisää joukkoon pihasauniosilppu ja sekoita.

Annostele vaahtoa mansikoiden väleihin. Koristele metsämansikanlehdillä.
 

Pihasauniomajoneesi

2 dl majoneesia

2 dl pihasaunion lehtiä

1/2 sitruunan mehu

Leikkaa pihasaunion lehdet hienoksi silpuksi ja sekoita majoneesiin. Viimeistele sitruunamehulla ja sekoita.

Mäntysuolaranskikset

1 dl männynneulasia

1/2 dl karkeaa merisuolaa

1 kg kiinteää perunaa

2 rkl oliiviöljyä

1 tl mustapippuria

Laita männynneulaset ja merisuola tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi, vihreäksi massaksi.

Pese perunat ja leikkaa ne 6–8 osaan lohkoiksi. Laita lohkot uunivuokaan, lorauta sekaan oliiviöljy ja mausta mustapippurilla sekä 1-2 teelusikallisella mäntysuolaa. Kääntele hyvin.

Paista uunissa 200 asteessa 30–45 minuuttia perunan lajikkeesta ja koosta riippuen.

Tarjoile pihasauniomajoneesin kera. Lisää perunoihin tarvittaessa pöydässä mäntysuolaa makusi mukaan.

Miksi nokkonen on niin erinomainen ruokakasvi?

Arktisten aromien toiminnanjohtajan Simo Moision mukaan paras aika kerätä nokkosia on kesän alussa, kun nokkoset ovat vasta nousseet. Jos satoa haluaa myöhemmin, voi nokkosia leikata ja odottaa uutta kasvua.

Nokkosia kerätessä kannattaa käyttää hanskoja ja saksia. Useimmat keräävät vain lehtiä. Jos varsi on ohut ja sen hienontaa hyvin, voi varrenkin käyttää.

Nokkosista valmistettu jauhe toimii erinomaisesti vihersmoot­hiessa. Se soveltuu hyvin myös sämpylätaikinaan tai keittoihin pinaatin tapaan. Se sopii myös muhennoksiin, leivonnaisiin ja perunasoseen sekaan. Siitä saa myös teetä. Nokkosta voi käyttää myös yrttikylpyihin.

Nokkosta on helpointa käyttää kuivattuna. Hyötykasvikuivuri on paras vaihtoehto kuivattamiseen. Jos sellaista ei ole, voi nokkosen kuivattaa esimerkiksi uunin jälkilämmössä. Lämpöä saa olla korkeintaan 40 astetta. Saunan jälkilämpö on hankala, sillä usein saunassa on liian kosteaa.

Nokkosen vitamiinipitoisuus on ihan omaa luokkaansa. Sadassa grammassa nokkosia on 175–200 milligrammaa vitamiineja. Nokkonen yltää jopa mustaherukan yläpuolelle. Siinä on hyvin c-vitamiinia, kivennäisaineita ja runsaasti kuituja.

Nokkosilla maustettu voikastike sopii kuhan kanssa. Kokosimme kattauksen, jossa on myös marinoituja voikukkia, paistettuja maitohorsmia, friteerattua jäkälää sekä piharatamoa ja ketunleipiä.

Kuhaa ja nokkoskastiketta

1/2 sipuli

1 dl valkoviiniä

1 rkl valkoviinietikkaa

1/2 sitruunan mehu

1 dl kermaa

1 dl voita nokareina

1/2 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

1 dl nokkosta

1 rkl maizenaa

600 g kuhafileitä

piharatamonlehtiä ja ketunleipää

Pilko sipuli pieneksi ja laita valkoviinin, etikan ja sitruunamehun kanssa kattilaan hautumaan noin 10 minuutiksi. Lisää joukkoon vähitellen kerma, voinokareet sekä mausteet.

Silppua hansikkaat kädessä nokkosenlehdet ja lisää kastikkeeseen. Suurusta maizenalla ja anna hautua, kunnes kastike on sopivan paksuista.

Paista kuhafileet ja koristele ne pestyillä piharatamonlehdillä ja ketunleivillä. Tarjoile kastikkeen kanssa.

Voikukkakaprikset

2 dl valkoviinietikkaa

1/2 dl sokeria

1/2 sitruunan mehu

1 dl oliiviöljyä

2 dl voikukannuppuja

Kiehauta valkoviinietikka ja sokeri kattilassa ja keitä hiljakseen noin 10 minuuttia, kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Lisää sitruunamehu ja vatkaa joukkoon öljy. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Huuhtele voikukannuput. Lusikoi ne puhtaan, kannellisen lasipurkin pohjalle. Lisää jäähtynyt etikka-öljyseos ja sulje kansi. Laita purkki jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Horsmaparsat

nuoria maitohorsmanversoja

20 g voita

ripaus suolaa

Huuhtele horsmanversot hyvin ja valuta vesi. Poista tyvestä mahdollinen punainen osa.

Paista voissa pannulla noin 20–30 sekuntia. Mausta suolalla.

Frittijäkälät

2 dl rypsiöljyä

jäkälää

ripaus suolaa

Puhdista jäkälät hyvin ja anna kuivua. Kuumenna öljy pienessä kattilassa noin 60-asteiseksi. Kokeile sopivaa friteerauslämpötilaa esimerkiksi paahtoleivän palasella. Lämpötila on oikea, kun leipäpala alkaa ruskistua, mutta ei pala.

Ripottele suolaa jäkälän pinnalle ja upota se öljyyn. Nosta pois reikäkauhalla, kun jäkälä on saanut vähän väriä.

Luonto on pullollaan syötäviä kasveja – pomi silti vain niitä kasveja, jotka tunnistat

Poimi vain niitä kasveja, jotka tunnistat. Suomen luonnossa on monta myrkyllistä kasvia. Tappavan myrkyllisiä ovat esimerkiksi hukanputki ja myrkkykeiso. Suurin osa myrkyllisistä kasveista on helppo erottaa syötävistä kasveista.

Muista myös, että jotkut villivihannekset voivat aiheuttaa oireita allergioista kärsiville, joten kokeile uusia kasveja varovasti. Oksaalihappoa sisältäviä villivihanneksia ei suositella munuaisvaivoista kärsiville.

Ehkäpä tunnetuimmat myrkkykasvit kielo ja näsiä eivät muistuta mitään hyötykasvia. Myös hullukaali on niin omaleimaisen näköinen, että se ei mene sekaisin syötävien kasvien kanssa.

Muutama myrkkykasvi muistuttaa kuitenkin niin paljon hyötykasvia, että sekaannuksen vaara on todellinen, kertoo myrkkykasveihin perehtynyt biologi Annukka Partanen.

Myrkkykeison tunnistaa lehden sahalaidasta

Helpoimmin menevät sekaisin myrkkykeiso ja vuohenputki sekä myrkkykatko ja koiranputki. Myrkkykeiso ja myrkkykatko ovat Suomen mittapuulla erittäin myrkyllisiä kasveja. Vuohenputki ja koiranputki ovat puolestaan yleisesti syötäväksi kerättyjä hyötykasveja.

Myrkkykeiso ja vuohenputki kasvavat koko maassa. Myrkkykeiso viihtyy kosteilla rantamailla ja vedessä, vuohenputki puolestaan kuivemmilla mailla. Partasen mukaan vuohenputkea voi löytää myös kosteikoista, mutta vedessä se ei tavallisesti kasva.

Kasveilla on lisäksi erilaiset lehtivarret ja lehdet. Vuohenputken lehtivarressa on selkeä kouru, ja lehdet ovat kolmijakoiset. Myrkkykeison lehtivarresta kouru puuttuu. Lehdet ovat sahalaitaiset, ja lehtiruodissa on usein punaisia tai vihreitä raitoja.

Koiranputkeltä näyttävä myrkkykatko on varreltaan sileä ja punatäpläinen

Toinen sekaannusta aiheuttava kasvikaksikko on myrkkykatko ja koiranputki. Myrkkykatko on onneksi harvinainen ja sitä tavataan vain eteläisimmässä Suomessa, kun taas koiranputki on yleinen koko maassa. Lisäksi myrkkykatko haisee pahalta.

Partasen mukaan myrkkykatkon ja koiranputken erottaa parhaiten varresta. Myrkkykatkolla se on aivan sileä ja punatäpläinen. Koiranputken varsi on särmikäs.

Eri myrkkykasvit aiheuttavat erilaisia oireita. Niitä voivat olla polttava tunne suussa tai nielussa, syljenerityksen lisääntyminen, vatsakivut ja oksentelu, kertoo anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Maria Kaista Myrkytystietokeskuksesta.

Lääkehiiliä lääkekaappiin

Paikallisesti ärsyttävät kasvit saavat aikaan oireita kosketuskohdassa. Valolle herkistävät kasvit aiheuttavat auringon uv-säteilyn kanssa palovammoja. Jos epäilee, että myrkkykasvia on syöty, voi olla syytä ottaa lääkehiiltä ja soittaa Myrkytystietokeskukseen.

– Lääkehiili estää useimpia myrkyllisiä aineita imeytymästä elimistöön. Sitä kannattaa olla etenkin lapsiperheen lääkekaapissa kotona ja mökillä, Kaista neuvoo.

Lapsilla kasvimyrkytyksen riski voi olla korkeampi kuin aikuisilla.

– Tietyssä kehitysvaiheessa he laittavan kaiken suuhunsa, mutta toisaalta koska heitä myös tarkkaillaan eniten, huomataan mahdolliset oireet herkemmin.

Myrkytystietokeskukseen tulee vuosittain noin 2200 puhelua, joiden soittaja epäilee kasvimyrkytystä. Näistä noin sata ohjataan edelleen lääkärin tarkastettavaksi, ja todennäköisesti näistäkin tapauksista suurimmassa osassa ei ole kyse kasvimyrkytyksestä.

Vakavat myrkytykset ovat äärimmäisen harvinaisia. Viimeisen 50 vuoden ajalta niitä on Myrkytystietokeskuksen tiedossa vain muutama.

Pahamainen kielo on vaarallinen syötynä

Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoissa vuosina 1969–2009 ei ole yhtään kasvimyrkytystä. Samana ajanjaksona yhdeksän ihmistä kuoli sienimyrkytyksiin. Esimerkiksi pahamaineinen kielo ei ole niin myrkyllinen kuin luullaan. Sitä ei kuitenkaan pidä laittaa suuhunsa. Etenkin pienelle lapselle kielo voi olla vaarallinen suurina määrinä syötynä.

– Jos yksi marja käy taaperon suussa, ei tarvitse huolestua. Jos syö useampia marjoja, kannattaa antaa lääkehiiltä ja soittaa Myrkytystietokeskukseen. Kourallisesta ohjataan lääkärin puheille, Kaista neuvoo.

Huomenna kerromme, kuinka syöt Helsingissä kuin kuningas

Herkku-heinäkuu-sarja kokoaa yhteen kesän maukkaimmat reseptit, kokkausniksit ja Suomen parhaat ruokakaupungit joka päivä, koko heinäkuun ajan. Kattaus tarjoillaan nautittavaksi aina myöhäisen kesäaamiaisen aikoihin.

Huomenna kurkistamme Helsingin huippuravintoloihin.

Tuoreimpia artikkeleita