Kolumnit Uutiset

Hevosenlihaskandaali meni mutta luottamus pysyi

Lähiruoka ja luomu toimivat tietynlaisessa seurassa todellisina kirosanoina.

Puhe ruoan alkuperästä ärsytti viimeksi Helsingin Sanomien kolumnistia Virpi Salmea, joka suomi suomalaista ruokakulttuuria hyvinkin kipakoin sanankääntein.

Salmi ei ollut asialla ensimmäistä kertaa. Kirjoittajalle ironinen kirjoitustyyli saa harva se viikko pontta luomuruokaa suosivista suomalaisista, jotka ainakin yrittävät tietää, mitä suuhunsa laittavat.

Salmen tapa kritisoida ihan kaikkea ei yleensä puhuttele. Voi olla, etten tälläkään kerralla saanut ajatuksesta kiinni, mutta olin näkevinäni kolumnissa olevan totta ainakin sen toisen puolen: nimittäin sen, että suomalaisuudella myydään nykyään lähes mitä vain.

Viikko sitten Helsingin Sanomien artikkeli ruokayhtiöiden salailluista ulkomaisen lihan reiteistä Suomeen (HS 20.6.) sai pahalle mielelle muutkin kuin pelkällä raakaruoalla itsensä ravitsevat vegaanit.

Kuka tahansa normaalilla myötätunnolla varustettu ymmärtää, ettei ylipitkien teuraskuljetusten, alkuperämaiden salailujen ja tietojen panttaamisen takana ole mikään muu kuin tuoton maksimointi.

Sen lisäksi, että tietoja kieltäydyttiin antamasta, jotkut yhtiöt yrittivät jopa sensuroida artikkelin sisältöä yhteistyöhön vedoten.

HKScanin viestintäjohtaja Marja-Leena Dahlskog sen sanoi parhaiten:

– Yhtiössä päädyttiin siihen, ettei ulkomailta tulevan lihan ruokaketjun avaaminen hyödytä HKScanin liiketoimintaa.

Juuri selkeämmin sitä, ettei asiakkaan mielipide paina pennin vertaa, ei juuri voi sanoa. Eläinten oikeuksien peräänkuuluttaminen tässä yhteydessä tuntuisi suoranaiselta vitsiltä.

Miksi hevosenlihaskandaali unohtui niin nopeasti? Miksi kuluttajien luotto kotimaisuuteen istuu edelleen niin tiukassa?

Ruoan alkuperämaan selvittäminen tuntuu vaikealta, ja erityisesti yksityisen ihmisen mahdollisuus saada tietoa on lähes mahdotonta.

Suomalaiseksi mainostettu makkarapaketti tai leikkeleliha on valitettavan usein kaikkea muuta kuin kotimaista. Kuluttaja uskoo mieluummin sinivalkoisen valheen, sillä siten omatunto pysyy puhtaampana ja ruokatottumuksetkin kutakuinkin ennallaan.

Mainoslauseisiin luottaminen on turvallista, sillä ne luovat osaltaan sitä suomalaisuuden ja puhtauden illuusiota, joka kuluttajien toivotaan nielevän.

Oikeasti suomalaisen lähiruoan suosiminen ei ole viherpiipertäjähörhöilyä, vaan sen varmistamista, että raha menee monikansallisten jättiyhtiöiden johtajien sijasta heille, joille se oikeasti kuuluu.

Toivottavasti kuluttajat viimeistään nyt osaavat äänestää lompakoillaan ja viedä rahansa sinne, mistä asiallista ja totuudenmukaista tietoa saa, kun sitä pyytää.