Uutiset

Hiihtoliitolta typerää salailua

Mitä enemmän maastohiihdon 13 vuotta sitten alkanutta dopinginkäryä pöyhitään, sen pahemmalta se haisee.

Peli olisi saatava vihdoin tavalla tai toisella poikki. Jupakka on tahrannut pahasti kansallislajimme mainetta ja haitannut myös nykyisten johtajien ja hiihtäjien toimintaa, vaikka heillä ei ole vanhojen sotkujen kanssa mitään tekemistä.

1990-lopulla vaikuttanut hiihtoliiton hallinnollinen ja valmennuksellinen johto sekä muutamat dopingin käytöstä syytetyt ja kärynneet hiihtäjät osoittavat syyttävällä sormella ex-päävalmentajaansa Kari-Pekka Kyröä.

Hän avasi jo hiljalleen hautautuneen vyyhdin kolme vuotta sitten paljastamalla Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä suomalaishiihtäjien yksityiskohtaisesta dopingin käytöstä.

Paljastuksen jälkeen valtakunnansyytäjävirasto pyysi Keskusrikospoliisia tekemään lisätutkinnan STT:n vuonna 1998 uutisoimasta dopingpaljastuksesta.

Kyrön paljastukset, huippuhiihtäjä Mika Myllylän tunnustukset poliisikuulusteluissa omasta kiellettyjen aineiden käytöstä ja poliisin tutkimusaineistot vahvistavat käsitystä, että aiemmin on raapaistu vain dopingongelman pintaa.

Nyttemmin syytteen saaneet hiihtojohtajat ja hiihtäjä Jari Räsänen väittävät Kyrön valehtelevan kostonhimossaan ja syytetyt kiistävät jyrkästi väitteet.

Näin he ovat tehneet johdonmukaisesti koko ajan. Juuri sen takia koko jupakka on venynyt ja langettanut koko lajin ylle kyseenalaisen leiman.

Aivan liian vähälle huomille koko tapauksessa on jäänyt se, että nyt syytteessä olevat vaativat ja saivat aikoinaan muhkeat korvaukset kunnianloukkauksesta, kun STT ei kyennyt hankkimaan riittäviä todisteita dopinginpaljastuksensa tueksi.

STT korvaukset nousivat neljännesmiljoonaan euroon. Lisäksi päätoimittaja Kari Väisänen ja jutun tehnyt toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen saivat potkut.

Syyttäjä lähtee siitä, että syytettyjen toimet täyttävät törkeän petoksen tunnusmerkit. Jos syytteet kyetään näyttämään toteen, niin ei voi kuin taivastella Räsäsen ja syytteessä olevien hiihtojohtajien törkeää toimintaa.

Jos kävisi niin, että syytteet raukeaisivat näyttöjen riittämättömyyteen, jota tosin on vaikea uskoa, eivät syytteessä olevat pääse ikävästä leimasta irti. Esiin on jo nyt noussut siksi paljon aineistoa, joka tukee Kyrön näkemyksiä.

Dopingissa riittävien näyttöjen saaminen on vaikeaa, jos urheilija ei kärähdä testeissä. Lain mukaan voi siis olla syytön, mutta leima jää, kun yleinen käsitys kulkee lakituvan päätöksen kanssa vastavirtaan.

Nyt syytteessä olevien äärimmäisen tiukka asenne kulkee samaan rataa kuin lähes kaikissa aiemmissakin dopingtapauksissa maailmalla. Kaikki kielletään loppuun asti ja käryjen jälkeenkin näytellään tietämätöntä. Erehdys, vahinko, väärä lääkepurkki. Näitä riittää.