fbpx
Uutiset

Hiihtourheilu oikealla ladulla

Suomalainen maastohiihto palasi puhtaaseen mitalikantaan Oberstdorfin MM-kisoissa. Lahdessa alkanut doping-käryinen korpivaellus suurkisoissa on päättynyt, toivottavasti.

Naishiihtäjien saavuttamissa kahdessa hopeassa on kultainen reunus. Lopultakin vain yksi norjalaishiihtäjä oli voimiltaan muihin verrattuna jopa epäilyttävän ylivertainen.

Janne Ahosen kultamitali suurmäen kilpailussa oli osoitus henkisen valmistautumisen tärkeydestä. Ahosen alkukauden ylivoiman jälkeen paineet olivat kasvaneet äärimmilleen. Yhdistetyn Hannu Manninen oli ennen kisoja vastaavassa tilanteessa, mutta hänen kuntonsa ei kestänyt odotusten mukaisesti.

Suomalaisten aivan liian kovat “viralliset” mitalitavoitteet päättyneissä kisoissa saavat jäädä omaan arvoonsa. Urheiluviihde oli tasokasta. Samaan kohtalaisen hyvään arvosanaan ylsi myös suomalainen hiihtourheilu ja osoitti olevansa oikealla ladulla.

Suomalaiset hiihdon ystävät voivat vihdoin puhua lajistaan häpeämättä ääneen. Mieshiihtäjätkin ovat päässeet vähitellen hänniltä lähemmäs muiden vauhtia. Suhteellisuudentaju ja terve kritiikki on silti säilytettävä ja varottava asettamasta tavoitteita pilviin vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten lähestyessä.

Suomen hiihtoliiton strategiassa painotetaan aivan muita asioita kuin huippumenestystä suurkisoissa. Ensimmäisiä huolen aiheita ovat ryvettynyt imago ja romahtanut talous.

Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen sanoi Ilkan haastattelussa, että maastohiihto tarvitsee lisää voimavaroja.

Uutta rahavirtaa maastohiihtoon on turha odotella ja rakentaa tulevaisuutta setelinhajuisille toiveille. Vaatimukset ovat lupaavan menestyksen valossa ymmärrettäviä, mutta palasiksi rikottu ei korjaannu hetkessä.

Niin julkinen kuin yksityinenkin hiihdon rahoitus romahtivat dopingtapausten takia.

Maastohiihto elää vieläkin koeaikaa, jonka aikana lajin on pakko tulla toimeen niukkuudessa. Pesänselvitys on kesken. Takavuosien dopingaineiden käyttöä ei vieläkään ole lopullisesti perattu.

Julkinen tuki liikunnalle ja urheilulle on perusteltua, mutta huippu-urheilu hakee lakkaamatta elintilaansa. Etenkin maastohiihdossa yhtälö on raaka: jos ei tule menestystä, ei tipu rahaa, jonka puute puolestaan estää pahimmillaan toivotut huipputulokset.

Urheilijoille tilanne on kiusallinen, koska uusi polvi ei ole vastuussa vanhoista virheistä. Yksittäisellä hiihtäjällä ei ole muita teitä huipulle kuin kova, järkevä ja ennen kaikkea pitkäjänteinen harjoittelu.

Dopingtapauksia ei tullut ilmi Oberstdorfin kisojen aikana, mutta se ei tarkoita, että kisat olisivat olleet puhtaat: kiellettyjen aineiden käyttö on tuskin kertaheitolla loppunut. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että testit ovat kohtalaisen pureva pelote.

Maastohiihdossa pätee ainakin yksi perustotuus: norjalaiset eivät jää kiinni. He nimittäin eivät ota missään vaiheessa riskejä, vaan toimivat huolellisesti ja rahaa säästämättä kaikessa valmistautumisessaan.

Menot