Kolumnit Uutiset

Hiiri kissoilla räätälinä

Olipa kerran Kuopion takaa Siilinjärveltä etelään muuttaneella Jyrki-kollilla tuhti pakka lujaa ja laadukasta kangasta. Se kainalossaan hän riensi ystävänsä ja luotettunsa Henna-hiiren luo, jota yleisesti pidettiin etevänä räätälinä.

‑ Jaaha, mitäs me Jyrki nyt aletaan?

‑ Tehdään tästä kankaasta pakkopaita.

‑ No kenelle se pakkopaita tulee?

‑ Niskoitteleville kehyskunnille tietysti, sanoi Jyrki. ‑ Ne viedään tuota pikaa ompelemassasi pakkopaidassa keskuskaupunkien huomaan.

Ja niin räätäli-Henna ryhtyi innolla työhön. Hän leikkasi, harsi, ompeli, sovitti ja ratkoi, leikkasi taas lisää ja lisää. Komea kangaspakka muuttui muutamassa päivässä sekalaiseksi tilkkukasaksi räätälimestarin työpöydälle.

Hätääntynyt Henna kutsui apuun monia työryhmiä, komensi liudan selvitysmiehiä ja kaikenkarvaisia, mutta oikeamielisiä asiantuntijoita suunnittelemaan pakkopaitaa. Henna nostatti myös aimo joukon seminaareja ja symposiumeja. Tivasipa hän myös kunnilta lausuntoja paitatekeleestään.

Maakuntakaupunkien hotellit sekä Tallinnan ja Tukholman laivat täyttyivät iloisesti hummaavasta kunnallisalan seminaariväestä. Se joi ja valssasi yöt läpeensä ja pohti päivät ohimosuonet pullollaan, millainen pakkopaita olisi hyvä kautta laajan maan, etelästä pohjoiseen.

Mutta valmista ei vain sitkeistä ponnistuksista huolimatta syntynyt. Median ilkeillessä ja katastrofin jo kolkutellessa ovella apuun riensivät naapurin mahtikollit, Juha ja Timo.

Nuukana ja materiaalitalouteen perehtyneenä tuotantoinsinöörinä Juha-kolli vilkaisi tilkkukasaa, huomasi nopeasti asiain todellisen tilan ja loihe lausumaan:

‑ Ei tästä, hyvät ystävät, enää mitään pakkopaitaa tule. Ehkä tilkuista saisi vielä jonkinlaisen soten.

Pulska, tuhansia hiiriä makoisaan suuhunsa popsinut Timo-kolli nyökytteli samaa mieltään silminnähden onnellisena pakkopaitapuuhastelun epäonnistumisesta.

Niin Jyrki-kolli kuin räätäli-Hennakin kannattivat ajatusta innokkaasti ja yhdessä naapurin kollien kanssa sovittiin, että tehdään sitten se sote.

‑ Jyrki hei, mutta eihän sotessa ole edes nappeja, taskuista ja kauluksesta puhumattakaan.

‑ Voe veikkonen tokkiisa, tämä sote se onnii savolainej rojekti, tekemistä vaelle valamisj.

Näin sanottuaan hän matkasi räätäli-Hennan kanssa iloiseen Brysselin kaupunkiin, jonka simpukkapatojen ääressä he kehräsivät tyytyväisyyttään ja elivät onnellisina poliittisen elämänsä loppuun asti.

Eikä tässä vielä kaikki. Turhiksi käyneistä pakkopaita-selvityksistä, lakiluonnoksista, seminaarimuistioista, kuntien lausunnoista ja muusta kolmen vuoden aikana kertyneestä sälästä viriteltiin ikuinen tuli Helsinkiin, Säätytalon edustalle.

Aina hallitusneuvottelujen ajaksi tulen liekki nostatetaan ylös taivaaseen asti valaisemaan tulevia ministereitä ja hallituksia, etteivät ne enää koskaan ryhtyisi puuhastelemaan kenellekään pakkopaitaa.

Sen pituinen se.