Uutiset

Hikipaidasta avaruuskalsareihin

Ennen sai hiihtää paita märkänä, kun puuvillainen aluspaita liimautui inhana ihoon. Sitten keinokuidut alkoivat vallata alaa ja sanottiin: Hyvon yllä hyv´ on olla, vaikka eihän se ihan pitänyt paikkaansa.

Keinokuituisessa kalsariviidakossa on runsaasti vaihtoehtoja. Markkinoita hallitsevat Rukka ja Craft. Pienempiä merkkejä on useita, Löffler ja Brynje ehkä maineikkaimpina.

Miten tavallinen hiihtolomailija löytää omansa? Kannattaako kerrastoon käyttää osa hiihtobudjetista?

Hämeen Sanomat on kuluneen talven aikana testannut erilaisia urheilukerrastoja ja selvittänyt minkälainen alusasu on paras vaihtelevassa talvisäässä hiihdettäessä.

Eri merkkien välistä ”kilpailua” ei yritettykään, vaan kysymys oli eri materiaalien ja niiden yhdistelmien erojen selvittämisestä.

Hiihdosta miellyttävä kokemus

Alusasulla on ratkaiseva merkitys, jos hiihtäjä tai lenkkeilijä tavoittelee miellyttävää liikuntakokemusta.

Testin tulos noudatteli aikaisempia kokemuksia: asu on valittava tiukasti käyttötarkoituksen mukaan.

Jos mennään reippaasti ja hikoillaan runsaasti, on kosteudensiirto ratkaiseva ominaisuus. Silloin paras alusasun materiaali on polypropeeni.

Polyester ja jopa villakin siirtävät joten kuten kosteutta, mutta esimerkiksi akryyli jättää ihon auttamatta märäksi hikiliikunnassa.

Kerrospukeutumisen ideana on, että alusasu siirtää kosteuden seuraavaan vaatekerrokseen, ja lopulta hien pitäisi haihtua päällimmäisen vaatteen pinnalta.

Hyväkään alusasu ei toimi, jos pintakerros on liian tiivis. Siksi kalvoasut (Goretex, Drymaxx) eivät sovi hikiliikuntaan.
Testissämme käytettiin kaikkien asujen päällä Rukan valmistamaa muutaman vuoden ikäistä ja sopivan kulunutta hiihtopukua, jonka etuosassa on Gore-Windstopper-tuulisuojaus.

Yleensä yksi tuulisuojakerros riittää, mutta kovalla pakkasella ja viimassa kerraston ja hiihtoasun välissä on hyvä käyttää tuulisuojalla varustettua alusasua väliasuna.

Ja sitten tärkeä muistutus: alapää kannattaa suojata aina. Jos ei muulla, niin vanhan kansan hiihtomiesten tapaan sanomalehdellä.

Reipas vauhti – vähän vaatetta

Reippaasti hiihtävä tarvitsee hämmästyttävän vähän vaatetta. Pelkkä alusasu riittää mainiosti hiihtoasun alla yllättävän ankarissakin olosuhteissa. Pitää kuitenkin tuntea itsensä, ja opetellessa pukeutuminen menee yleensä pieleen.

Kilpahiihtäjillä on ohuen lycra-asun alla yleensä vain ohut kerrasto ja kylmällä ilmalla käytössä ovat tuulensuojakalvolla varustetut alusasut.

Kuntohiihtäjä voi ottaa hyvin mallia kilpailijoista, mutta terveen järjen rajoissa. Vauhti pitää alussa lämpöisenä, mutta loppumatkasta saattaa tulla vilu, kun voimat hiipuvat.

Rauhallinen taivaltaja arvostaa alusasun lämmittäviä ominaisuuksia. Niitäkin löytyy.

Itse havaitsin vaihtelevassa hiihtovauhdissa parhaaksi yhdistelmäksi kosteutta hyvin siirtävän (polypropeeni)yläosan yhdistettynä lämpimään (polyester)alaosaan. Rukan mallistosta paita on RVP Technica ja housut Thermolite-malliset.

Jalat eivät hikoile ylävartalon lailla, mutta kylmä rassaa etenkin alaselkää ja takareisiä. Onneksi ylä- ja alaosia myydään erikseen, joten kannattaa harkita vastaavan yhdistelmän hankkimista.

Myös pakkanen ratkaisee. RVP Technica on paras lauhalla kelillä ja pikkupakkasessa, mutta jo noin seitsemän asteen kylmässä toimii Thermolite-asu tai vastaava. Samasta materiaalistakin valmistetuissa asuissa on eroja.

Rukan Thermolite tuntuu iholla miellyttävältä ja on viluisen ja välillä hiljaista vauhtia hiihtävän paras valinta. Craftin polyester-paita kastuu hiihtolenkillä järjestään jo alkumatkasta.

Tositesti umpihangessa

Viime viikonvaihteessa Umpihankihiihdon MM-kisojen pikataipaleella ei mikään alusasu pystynyt siirtämään kaikkea kosteutta. Aika lähelle optimitulosta kuitenkin päästiin myös alusasutestin extreme-osuudessa. Vain kainalot ja selkä kastuivat!

Kaksipäiväisen kisan ensimmäisenä päivänä Rukan RVP Technica -aluspaita selvisi loistavasti noin 50 kilometrin hiihtovaelluksesta. Ja selässä oli sentään aika raskaanpuoleinen rinkka! Yhtä hyvin selvisivät Thermolite-kalsarit.

Alusvaatekerta oli täysin kuiva, eikä sitä oikeastaan olisi tarvinnut illalla edes vaihtaa. Valmistajan edustajan suosittelema paidanvaihto kesken hiihdon oli myös tarpeetonta. Tosin on mainittava, että joukkuetovereiden polypropeeniset Craft-paidat olivat melkein yhtä kuivia.

Outlast suoraan avaruudesta

Rukan mainio, mutta kallis Outlast-asu ei akryylisena toimi ollenkaan hikiliikunnassa, mutta laskettelussa ja tavallisessa ulkoilussa se on parhaimmillaan.

Lämpöä säätelevä materiaali kehitettiin alkuaan astronauttien tarpeisiin.

Avaruudessa lämpötilojen vaihtelut ovat rajuja, joten tarvittiin vaatteita, jotka tuntuvat viileiltä lämpimässä, mutta lämmittävät mukavasti kylmässä. Huipputekninen Outlast varastoi itseensä lämpöä luovuttaakseen sen kylmän tullen takaisin. Ja asu toimii!

Mikäs onkaan ihanampaa hyisen hiihtohissimatkan aikana kuin lämpöä luovuttava alusasu. Myös moni sauvakävelijä, pilkkijä tai ikäihminen varmaan nauttisi mukavan pehmeäpintaisesta Outlast-asusta, jonka hinta on kuitenkin hirmuinen: paita ja housut yhteensä 108 euroa!

Taukovaatteet reppuun

Hiihtäjä ryystää taukopaikalla mehua, mutta tärkeää on myös pukea päälle lämmikettä.

Vähimmäisvaatimus on kuiva pipo.

Aivan loistavasti umpihankihiihdoissa toimi polyesteristä valmistettu ”sukkamallinen” Warmpeace-pipo. Perinteinen akryylipipo kastuu yleensä alta aikayksikön ja villasekoitepipot sopivat lähinnä kylmille keleille.

Windstopper-tuulensuojakalvo on aika yleinen pipoissakin. Tunturissa se on ehdoton, mutta useimmille etelän hiihtelijöille turha ja kallis hankinta.

Polyesterinen fleece-paita on parhaimmillaan repussa, josta sen voi pukea taukopaikalla tai jos tule kylmä hiihtäessä.

Monet viluiset hiihtelijät tarvitsevat väliasua hiihtäessäänkin, mutta se kannattaa riisua heti pois ladun varressa, jos kone alkaa käydä liian kuumana.

Päivän lehti

14.8.2020