Uutiset

Hiljaista hyväksyntää

Aivan niin, Antti Kökkö (HäSa 14.6.2005). Näinhän suurin osa ihmisistä ajattelee. Hyväksytään lapsityövoiman käyttö näillä esittämilläsi verukkeilla niin voimme osta halpaa kahvia.

Kahvi on tärkeä vientituote ja ulkomaisen valuutan lähde sekä suuri työllistäjä monille maille. Noin 25 miljoonaa ihmistä viljelee kahvia. Jos mukaan lasketaan viljelijöiden perheenjäsenet, niin noin 100 miljoonaa ihmistä saa toimeentulonsa kahvista.

Maailmankaupassa kahvikauppa on kakkossijalla öljyn jälkeen maailmankaupan rahavirtojen tilastoissa.

Kahvin maailmanmarkkinahinta oli hyvin alhainen monta vuotta peräkkäin. Hinta ei kattanut edes tuotantokustannuksia. Monet itsenäiset pientilalliset ajautuivat velkakierteeseen ja tilat menivät ”vasaran alle” esimerkiksi Nicaraguassa.

Kehitysmaissa ei ole minkäänlaista yhteiskunnan suojaverkkoa. Tilansa menettäneet ihmiset jäivät täysin tyhjän päälle ja monet ajautuivat kaupunkien slummeihin. Jokin aika sitten meille näytettiin tv:ssä kahvidokumentti lapsista, jotka kaivelivat kaatopaikkoja löytääkseen jotain syötävää.

Vain pieni osa kahvista tuotetaan suurten yritysten plantaaseilla. Valtaosa kahvista viljellään perheviljelmillä.

Reilun kaupan organisaatiossa viljelijöille taataan tietty kestävä hinta kahvista, riippumatta maailmanmarkkinahinnoista. Ei se ole ”ylimääräistä” rahaa, vaan kohtuullinen korvaus suoritetusta työstä. Tällaisen korvauksenhan sinäkin Antti, haluat omasta työstäsi.

Minä en kirjoituksessani puhunut monikansallisista yrityksistä, en myöskään kehottanut minkäänlaiseen boikotointiin..

”Mikäli lapsityövoiman käyttö kielletään, joutuvat lapset vielä huonompiin työolosuhteisiin tai jopa rikollisuuteen tai prostituutioon”, kirjoittaa Antti Kökkö . Hänen mielestään lapsille pitäisi tehdä koulun käynti ”houkuttelevammaksi”. Näitä lapsia todella houkuttaa ja kiinnostaa koulunkäynti.

Esitänkin Antille kysymyksen. Milloin nämä lapset käyvät koulua, kun he ovat työssä 8-10 tuntia päivässä? Tämä on juuri sitä hiljaista hyväksyntää. Toisaalta on hyvä heittää vähän uhkakuvia; jos heiltä kielletään tämä työ, niin seuraava työ on ehkä vielä huonompaa.

Toivoisin, että kiinnostus eettiseen kuluttamiseen kasvaisi ihmisten keskuudessa. Olen myös sitä mieltä, että ostamalla reiluille pelisäännöillä tuotettuja tuotteita me kuitenkin eniten autamme kehitysmaiden työntekijöitä. Ostamalla sitä halpaa kahvia, josta viljelijä ei ole saanut edes tuotantokustannuksiaan, edistämme ainoastaan työntekijöiden sortoa.

Maija Knuutila

Hämeenlinna