Uutiset

Hiljentymisen aika

Eurooppa ja Suomi sen mukana hiljentyvät tänään joulun viettoon poikkeuksellisen epävarmassa taloustilanteessa. Jo pitkään jatkunutta talouskriisiä on yritetty monin toimin suitsia, mutta edelleenkään kukaan ei voi olla varma käänteestä parempaan. Talouden kehitystä osoittavat mittarit ovat olleet sitkeän alavireisiä, uskottavat ohjauskeinot alkavat olla vähissä. Edes kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n 500 miljardin euron pankeille suunnattu halpakorkoinen rahoituspotti ei toistaiseksi ole levottomuutta laannuttanut.

Tavalliset suomalaiset kuluttajat eivät vielä ole reagoineet uhkaavaan taantumaan, sillä joulun kauppa on käynyt jopa hiukan viimevuotista paremmin. Ne, joilla on vakituista työtä, on edelleen ostovoimaa ja kulutushaluja. Yhä enemmän on myös perheitä, joille joulun markkinahumu jää pakostakin vieraaksi, koska rahaa ei aina ole edes välttämättömimpään.

Hankalin tilanne on pitkäaikaistyöttömien, työkyvyttömien tai yhden huoltajan tuloilla sinnittelevien perheissä. Yhteiskunnan turvaverkot takaavat vähimmäistoimentulon, katon pään päälle, ruokaa ja lämpöä, mutta se ei nykyisessä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa läheskään aina riitä. Pelkkä aineellinen hyvä pitää toki hengissä, köyhälläkin on oikeus henkiseen hyvinvointiin.

Joulu on kristikunnan suurin juhla. Sen ikiaikainen sanoma jää aivan liian helposti sivuseikaksi yltäkylläisen juhlahumun keskellä. Kansakunnan hengellisesti kaipuusta kertovat vuodesta toiseen joulun alla täyttyvät kirkot. Seurakuntien kirkoissa laulettavat kauneimmat joululaulut kuuluvat jo satojentuhansien perheiden perinteisiin, vaikka varsinainen jouluaamun jumalanpalvelus, joulukirkko on monelta jäänyt lapsuuden muistoksi. Myös monien taiteilijoiden kirkkokonsertit, niin maksullisia kuin ovatkin, ovat erityisen suosittuja joulunajan tilaisuuksia.

Joulu on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Sen arvoa ei mitata lahjojen määrällä eikä juhlapöydän runsaudella, vaan ihmisten keskinäisellä lämmöllä, sukulaisten ja ystävien yhdessäolon todellisella laatuajalla. Läheisten ihmisten merkityksen huomaa usein vasta sitten, kun heitä ei syystä tai toisesta enää olekaan vierellä kulkemassa.

Kaupunkilaistuneiden suomalaisten kaipuusta maaseudun rauhaan hiljentymään kertovat vakuuttavasti myös ruuhkaiset valtatiet ja loppuunmyydyt junat, bussit ja lentokoneet. Läheskään kaikki eivät matkusta lomakeskuksiin nauttimaan niiden palveluista, vaan he menevät maalle, kotiseuduilleen. Kaipuu lapsuuden jouluun on käsin kosketeltava, vaikka kotona ei ehkä asukaan enää läheisiä.

Kun kynttilät syttyvät jouluaaton hämärtyessä hautausmailla, yhteys menneisiin sukupolviin on aitoa ja elävää kauniilla ja arvostavalla tavalla. Ne ovat arvokkaita hetkiä ihmisen elämässä eikä niitä voi kaupallistaa tai myydä alennuksella pyhien jälkeen.