Uutiset

Himohiihtoa Lapin kaamoksessa

Mikään ei voita puhdasoppista hiihtoleiriä Lapin kaamoksessa. Tunnustan. Olen vasta palannut tunturin juurelta tai pikemminkin niin, että ruumis palasi, sielu on vielä matkalla.

Kirjoitin joitakin vuosia sitten, että keski-ikäinen ja vähän vanhempikin väki käy Saariselällä lähinnä vain inhasti rietastelemassa ja hankkimassa hajuveden hajuisilta laduiltakin uusia kumppaneita.

Eihän se tietenkään aivan tasan tarkasti niin ollut, ja mikäs olen ketään tuomitsemaan.

Kärjistys kuitenkin puri riemastuttavasti ja ilmeisesti omatuntokin jyskytti. Muuan rouva nimittäin soitteli palautteensa vihaisena kuin ampiainen ja manasi hartaasti, ettei hänen miehensä enää päästä häntä suin surminkaan ”tyttöjen” kanssa Lapin-lomalle.

Totuus ei pala tulessakaan eikä edes Tunturihotellin parketilla. Se vain pitää käydä itse toteamassa. Älkää uskoko kateellista naapuria tai lehtikirjoituksia, vaan pakatkaa sukset pussiin ja suorikaa Saariselälle. Luntakin tuli justiinsa.

Meno on kiistatta ainakin päällisin puolin kiihkeää, mutta ei siinä kotiin jäävillä aviomiehillä tai -vaimoilla ole oikeasti pahaa pelistä pois putoamisen pelkoa.

Nöyränähän miehetkin Lapista yleensä palaavat, etenkin jos tyhjinä on muutakin kuin takki ja lompakko.

Enkä nyt nimenomaisesti tarkoita niitä lukuisia hämeenlinnalaismiehiä, jotka syystä tai toisesta sattuivat mennäviikolla hiihtelemään Saariselällä.

Kotiin jäävien varamiesten ja -naisten on lisäksi syytä muistaa, että toisen loma on toisen optio, allekirjoitusta vaille oleva lupaus.

Saariselän-lomien kiistattomin siveysvakuutus tulee väestön yleisestä ikääntymisestä. Sehän pitäisi olla kaikkien tiedossa.
Kymmenen vuotta sitten Tuhon tiellä kulki keskimäärin noin viisikymppistä varsin viriiliä väkeä. Nyt pohjoisen entisen pariutumiskeskuksen asiakkaiden keski-ikä on noussut vääjäämättä kuudenkympin ja kuoleman välille.

En epäile eläkeikää lähestyvän tai sen jo saavuttaneen väestön kaikinpuolista aktiivisuustasoa sekä mies- ja naiskuntoisuutta, mutta älkää sanoko, etteikö ikä tekisi tehtäväänsä niin ladulla kuin tanssilattiallakin.

Veteraanisarjalaisen on pitkän hiihtolenkin, saunan ja poronkäristyksen jälkeen vähintäänkin pakko ottaa pitkät iltapäiväunet, jos on edes haaveena jaksaa aamuun asti. Eikä sittenkään jaksa eikä pysty. Ja seuraavan päivän ladulla Laanilan jälkeen riittää joka tapauksessa huonon kuntonsa huokailijoita.

Puhdasoppinen himohiihtäjä ei tanssi, vaikka väkisin vietäisiin, en ainakaan minä enkä ainakaan humppaa. Myös monotanssit kuuluvat kiellettyjen listalle. Senhän tietää, vaikka ei olisi koskaan ehtinyt Laanilan kohdalla pysähtyäkään.

Hiihtoon, pyhään asiaan, ei saa sekoittaa mitään ylimääräistä.