Kolumnit Uutiset

Himot ne on hiirelläkin

Vanhan kansan sananlasku näyttää yhä pitävän paikkansa.

Nyt intohimon kalikka on ikävästi kalahtanut Suomen Punaisen Ristin nilkkaan.

SPR:n naistyöntekijän ja aikuisen turvapaikanhakijamiehen epäillään harrastaneen seksiä. Hui kauhistus!

SPR:n johto on mahdollisen suhteen tuominnut, ja kurinpitotoimena on väläytelty lähtöpasseja tai ainakin varoitusta.

Vaikkei SPR vastaanottokeskuksissa työskentelevän henkilökuntansa vartija olekaan, se on työnantajana toki vastuussa nyt julki tulleesta epäillystä seksisuhteesta.

Asiaa ei voi painaa villaisella. Vaikkei ”rikos” tekona niin vakava olekaan, kyse on pelisäännöistä ja rajanvedosta, joiden on oltava kunnossa ja joita on niin vastaanottokeskusten työntekijöiden kuin vapaaehtoisten auttajienkin noudatettava.

Maahanmuuttovirasto Migri myönsi Iltalehdessä (15.1.), että muutamia vastaavia intiimejä suhteita on aiemminkin ollut vastaanottokeskuksissa.

Ja ihmekös tuo on loppujen lopuksi – asiakkaat ja työntekijät ovat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa usein varsin nuivissa olosuhteissa jopa vuosikausia.

Työntekijät yrittävät parhaansa mukaan auttaa, ja ammatillinen apu voi matkan varrella muuttua henkilökohtaiseksi välittämiseksi sekä tuoda puolin ja toisin tunteita, jotka ehkä yllättävät työntekijän itsensäkin.

Se, miten niihin päättää suhtautua ja miten aikoo tilanteen ratkaista, on käänteentekevä hetki.

Työpaikkaromansseja on ollut maailman sivu.

Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen mukaan esimerkiksi esimiehen ja alaisen, lääkärin ja potilaan tai vanginvartijan ja vangin välisiin seksuaalisiin suhteisiin on suhtauduttava tiukasti (HäSa 15.1.).

Työilmapiirin kannalta tällaiset tilanteet ovat tulehduttavia, sillä asia on yleensä kaikkien tiedossa ja väen on mietittävä miten siihen suhtautuu. Tai pahimmassa tapauksessa valittava kumman puolelle asettuu siinä vaiheessa, kun suhde on jo kariutunut.

Työnteko, rakentava ja ammatillinen keskustelu sekä omat suhteet kyseisiin ihmisiin kärsivät, eikä se ole reilua.

Rakastuneelle ihmiselle vain on turha takoa järkeä päähän.

Ehkä osa meistä vielä muistaa sen euforisen tilan, kun asioita ajattelee sydämellä ja muu maailma menettää merkityksensä. Muistaminen auttaisi ymmärtämään.

Mainos