Uutiset

Hirmuisia opettajia ja kauheita vanhempia

Paavo Lipponen (sd.) ei lyönyt uskonnonopettajaansa. Tämä on tullut todistetuksi, samoin se, että kyseinen opettaja ilmeisesti toimi täysin väärässä ammatissa.

Noita väärän ammatinvalinnan tehneitä opettajia osui takavuosikymmeninä meidän kaikkien kohdalle.

Urani Malmin pohjoisessa kansakoulussa alkoi jälki-istunnolla. Ensimmäisellä ja toisella luokalla vietin viikoittain tuntikausia jälki-istunnossa.

Syyksi riitti kynän pudottaminen tai se, että kirjoitti liian hitaasti. Vastahan silloin piti opetella kirjoittamaan!

Opettaja, jonka nimen muistan hyvin, istui jalat pöydällä ja söi viinirypäleitä. Tämä tapahtui 1960-luvulla.

Kun oma lapsi meni kouluun 1980-luvulla, opettajaksi tuli mies, joka rakasti ojankaivuuta – ja heitteli pikkupoikia pitkin höyläpenkkejä, jos ei puutyö maittanut.

Vanhemmat olivat valittaneet hänestä lukuisia kertoja silloiseen lääninhallitukseen vailla tuloksia. Opettajaa ei vielä tuolloinkaan saanut virasta millään.

Koulutoimentarkastajat vain selittelivät ja kauhuope jatkoi toimintaansa. Varmaan hän ainakin tuhosi monta orastavaa puusepänuraa.

Vaikka kouluvuosinani, Paavo Lipposen kouluvuosista puhumattakaan, oppilaat olivat kilttejä ja nöyriä, joskus mitta tuli täyteen.

Kerran luokka nosti ilkeän ja ikävän opettajan henkseleistä naulakkoon. Lyhyenläntä mies sätki siinä pitkän tovin, kunnes opettajatoverit tulivat hänet vapauttamaan.

Sanomattakin on selvää, että tuosta tuli satikutia. En muista, erotettiinko päätekijät jopa koulusta määräajaksi. Opettajan toimia ei tutkinut kukaan.

Kyseinen opettaja oli terrorisoinut kokonaisia koululaisikäpolvia ennen kuin mitta täyttyi.

Hyviä opettajia on nyt ja on aina ollut. Niitä, jotka ovat ehkä ankaria, mutta oikeudenmukaisia, eivätkä pidä lellikkejä.

He ehkä pärjäävät nykyisessäkin koulussa, jossa kaikki tuntuu keikahtaneen päälaelleen.

Nyt vanhemmat terrorisoivat opettajia omilla vaatimuksillaan. Äidin ja isin kultamussukoille ei saisi koulussa tuottaa pahaa mieltä tai pettymyksiä.

Jos arvosanat eivät tyydytä vanhempia, vaaditaan opettajaa antamaan parempia. Ei tule mieleen, että lapsikulta on ehkä laiskotellut.

Opet eivät juuri uskalla koskettaa oppilaitaan. Muutoin ropsahtaa syyte joko pahoinpitelystä tai, jos kosketus on ollut ystävällinen, hyväksikäytöstä.

Toiset vanhemmat ovat ulkoistaneet kaiken kasvatusvastuun koululle. Maikka saa eteensä ihmisenraakileen, jolle ei ole kotona opetettu mitään ja jolla ei ole koskaan ollut rajoja.

Ei käy opeja kateeksi. He ovat pääsääntöisesti kunnon väkeä ja haluaisivat tehdä työnsä kunnolla. Ihme, että opettajan ura on yhä niin monen nuoren, erityisesti tytön, haaveissa.