Uutiset

Historia ei toista itseään

Vaikeudet yhdistävät ja lisäävät tahtoa tehdä ikäviäkin päätöksiä.

Tältä on näyttänyt suomalainen poliittinen päätöksenteko. Mutta ei näytä enää.

Portugalin tukipaketti saatiin ulos pihtisynnytyksellä. Samalla tyylillä harsittiin Suomen esitys EU:n väliaikaisesta ja pysyvästä vakausratkaisusta.

Tyylipisteitä ei käyty eduskuntakeskustelu saa. Oppositio perussuomalaisten johdolla ei edes pyri esittämään vaihtoehtoja hallituksen esityksille, vaan johtaa säännönmukaisesti puhetta sivuraiteelle.

Eduskuntakeskustelun tasoiseksi ovat menneet myös hallitustunnustelut. Jyrki Kataista (kok.) ei käy kateeksi.

Vaaditaan pitkää pinnaa ja joustavuutta, kun väki vasureista vihreisiin haluaa omat puumerkkinsä hallitusohjelmaan. Keskustellaan lillukanvarsista, kun pitäisi löytää yhteinen tahtotila kestävyysvajeen hoitamiseksi.

Eikä edes hallituksen yhteinen tahtotila ei riitä. Myös työmarkkinoiden on pelattava samaan maaliin hallituksen kanssa. Muuten ei työurien pidentämisestä löydetä yhteistä säveltä, kuten ei myöskään kilpailukyvyn kohentamisesta ja verotuksesta.

Jotain kriisitietouden puutteesta, tai halusta ymmärtää Suomen tukalaa tilannetta, kertoo kestävyysvajeen vähättely. On se kymmenen tai kahdeksan miljardia euroa, talouskasvulla ja pienillä viilauksilla sitä ei hoideta.

On käsittämätöntä hokea, että taloutemmehan kasvaa nyt 3,5 prosentin vauhtia ja työttömyys alenee. Totuus on se, että tarvitaan ainakin kaksi vuotta lisää, ennen kuin saavutetaan edes taantumaa edeltänyt kansantuotteen taso.

Työttömyyden vähenemisellä ei sinänsä ole merkitystä, vaan sillä, kuinka paljon ihmisiä on töissä. Nyt työelämästä lähtee enemmän väkeä eläkkeelle kuin opinahjosta valmistuu uusia.

Se vääristää helposti kokonaiskuvaa.

Perussuomalaiset liputtivat itsensä jo alkumetreillä ulos hallituskuvioista. Nyt heidän on sitten helppo huudella katsomosta ja arvostella toisten tekemisiä.

Ei eduskunnan takinkääntäjien määrän laskeskelu EU:n kriisimaiden ongelmia ratkaise eikä henkilökohtainen nokittelu, johon Timo Soini nyt keskittyy.

Hauskaa se on lehteriyleisölle ja televisiokatsojille. Politiikan tuloksellisuutta ei kuitenkaan mitata hörönaurujen määrällä, vaan tuloksilla.

Tuloksellisuus on nyt sitä, että tehdään kansakunnan kannalta kipeitä, mutta välttämättömiä ratkaisuja. Meillä on Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa malliesimerkkejä siitä, mihin äänestäjien lyhytjänteinen kosiskelu johtaa.

Hankalat asiat lakaistaan maton alle tai esitetään kansalle utopistisia ratkaisumalleja. Siitä Soininkin puheissa on kyse. Markan perään huutelulla ja EU:n lautoihin lyömisellä on hauska elämöidä.

Jos näin kävisi, voisimme samalla hyvästellä hyvinvointi-Suomen.