Kolumnit Uutiset

Hitchcockin luottokirjoittajat

Alfred Hitchcock oli ensimmäisiä elokuvaohjaajia, jotka suuri yleisö oppi tuntemaan nimeltä. Apuna oli tv-sarja Hitchcock esittää. Sen alku- ja loppusketsit kirjoitti James Allardice, joka muuten hankki leipänsä komediasarjojen käsikirjoittajana.

Elokuvissaan Hitch käytti samaa kirjoittajaa korkeintaan kaksi kertaa. Neljä poikkeusta löytyy. 

Ensimmäinen oli britti Charles Bennett, jonka näytelmään Puhtauden lunnaat (1929) perustui ja jonka kanssa yhteistyö jatkui vielä kuuden elokuvan ajan: Mies joka tiesi liikaa, 39 askelta, Salainen asiamies, Sabotaasi, Nuori ja viaton, Ulkomaankirjeenvaihtaja.

Kolmikymmenluvulla Hitchcock aloitteli uraansa ja loi omaa linjaansa. Rakenteen hallitseva näytelmäkirjailija oli hänelle taivaan lahja.

Hollywoodista löytyi toinen näytelmäkirjailija: Ben Hecht. Hän kirjoitti Hitchcockille Noidutun ja 2 pisaraa viiniä sekä tohtoroi monta muuta käsikirjoitusta.

Kolmas poikkeus oli John Michael Hayes, joka oli 33-vuotias, kun hänelle tarjottiin yhteistyötä Hitchcockin kanssa keväällä 1953. Hayesillä oli kokemusta lähinnä radiosarjojen kirjoittamisesta. Hollywoodissa hän oli kirjoittanut pari tv-sarjan jaksoa ja kolme toimintaelokuvaa. Hän oli nopea kirjoittaja ja hallitsi dialogin.

Hayes pääsi tutustumaan Hitchcockin työtapaan. Siihen kuului pitkiä keskusteluja, sekä toimistossa että lounaalla ja päivällisellä. Hitchcock heitteli hyvinkin irrallisia ideoita, kuvia ja tarinanpätkiä, jotka käsikirjoittaja sai loppuillasta sovittaa käsikseen. Hitchcockin mielestä logiikka oli tylsää.

Kun tarina oli koossa, käsikirjoittaja sai kirjoittaa sillä aikaa kun Hitchcock katsasti kuvauspaikkoja ja teki viimeiset näyttelijävalinnat. 

Käsikirjoitusta hiottiin niin kauan, että mestari oli siihen tyytyväinen. Sen jälkeen elokuva oli Hitchcockin mielestä viittä vaille valmis. Hän ei kuvannut mitään ylimääräistä, jotteivät tuottajat pääsisi leikkelemään filmiä oman päänsä mukaan.

Hayes kirjoitti Hitchcockille kolmessa vuodessa neljä elokuvaa: Takaikkuna, Varkaitten paratiisi, Mutta… kuka murhasi Harryn? ja Mies joka tiesi liikaa -väriversio. Ne ovat ohjaajamestarin parhaita. Hayes toi niihin keveyttä ja lämpöä, joista Hitch ei ollut tunnettu.

Yhteistyö päättyi, kun Hayes alkoi saada liikaa julkisuutta. Tekosyynä Hitchcock käytti kiistaa käsikirjoituskrediitistä.

Ohjaaja jatkoi Vertigon myötä synkempään suuntaan ja hukkasi yleisönsä. Hayes ei nimekkäidenkään ohjaajien kanssa yltänyt enää samalle tasolle.   

Kumpikin hävisi.  

Krediittejä vaille jäi pitkään Hitchcockin vaimo, käsikirjoittaja-leikkaaja Alma Reville, jolla oli vahva vaikutus siihen, mitä hänen miehensä filmasi. Elämäntyö-Oscarin kiitospuheessaan Alfie sanoi, että ilman Almaa hän saattaisi kyllä olla tänä iltana tässä salissa – muttei tässä pöydässä, vaan hitaana tarjoilijana.

Tapani Bagge
tapani.bagge@gmail.com
Kirjoittaja on kirjailija, Hämeenlinna