Uutiset

Hoitajat ja omaiset puhuvat eri kieltä

Hämmentynyt vanhuksen omainen soitti parinakin päivänä. Muualla Suomessa asuvan rouvan hämeenlinnalainen täti on päässyt tai joutunut kotiuttamistoimien kohteeksi terveyskeskuksen sairaalassa.

Selän välilevyongelmista kärsivälle tädille on kyllä löytynyt palvelutalopaikka, mutta hänen on oletettu itse muuttavan itsensä kerrostaloasunnostaan palvelutaloon. Hän ei kuitenkaan saisi kantaa mitään.

Myös monissa muissa tapauksissa käytännön asiat ovat jääneet sukulaisten kontolle tai jos heitä ei ole, kokonaan hoitamatta.

Omaisia harmittaa eniten se, että on lukuisia tahoja, joiden kanssa tällaisessa tilanteessa pitää asioida. Omaista pallotellaan sujuvasti luukulta toiselle.

Jos ei tunne paikallisen vanhustenhuollon toimintatapoja, on ihan hukassa. Tilanne on ihan sama monissa kaupungeissa.

Vetää tietysti mielen matalaksi, kun jotkut työntekijät katsovat asialliseksi vielä tiuskia ja korostaa kovaa kiirettään.

Kiire ei ole työntekijöiden vika, vaan työnantajien. Kun on kysymys kunnan palvelusta, viime kädessä luottamushenkilöitä voi syyttää.

Nykyään Hämeenlinnassa kuulee usein sen selityksen, että tilaaja on tilannut vain tämän verran palveluita.

Ikään kuin tilaaja- ja tuottajapuolet eivät keskustelisi lainkaan keskenään. Vanhustenhuollon tilaaja, ikäihmisten lautakunta, päättää tilata hoivaa esimerkiksi sadalle ihmiselle, kun sitä oikeasti tarvitsee kaksi sataa ihmistä.

Eihän tällaista tilannetta voi olla. Jos on, lautakunta on pantava siitä tilille.

Palvelutaloon kotiutettu vanha rouvakin saa todennäköisesti aikaa myöten tarvitsemansa palvelut.

Omaiset ja vanhustenhuollon ammattilaiset puhuvat usein eri kieltä. Se on omiaan aiheuttamaan väärinymmärryksiä.

Omaiset eivät tunne vanhustenhuollon järjestelmää, joka taas työntekijöille on niin tuttu, etteivät he käy sitä selittelemään.

Silti toivoisi, että omaisten kanssa tekemisissä olevat työntekijät säilyttäisivät malttinsa. On selvää, että ihmiset ovat huolissaan vanhuksestaan.

Omaisena edelleen -yhdistyksen projektivastaava Tuija Kotiranta muistuttaa, ettei hoitajien koulutukseen kuulu yhteistyö omaisten kanssa.

Koska vanhustenhuollon resurssit ovat rajoitetut, oletuksena on, että omaiset kantavat yhä enemmän vastuuta vanhuksestaan.

Miten vastuuta voi jakaa, jos omaiset ja hoitajat pelkäävät toisiaan?

Ei omaisyhteistyöhön välttämättä tarvitse edes koulutusta, terve järki riittää.

Yllättävän usein näyttää olevan totta, ettei vanhukselle irtoa palveluita, ellei niitä vaadi ja vahdi koko ajan, että palvelu jatkuu.

Tämä herättää kysymyksen, mikä on niiden ikäihmisten kohtalo, joilla ei ole lähiomaisia asianajajinaan.

hanna.antila-andersson@hameensanomat.fi