Uutiset

Homeisia tönöjä on turha vaalia

Katseet lähiöihin! Kartoitetaanpa, missä kukin hämeenlinnalainen kulttuurivaikuttaja asuu vuokralla tai peräti omistusasunnossa. Voidaan sitten oitis asukkien muutettua muualle julistaa kämpät suojelukohteiksi.

Säveltäjä Tauno Marttisen entisen kotitalon purku-uhka puhuttaa. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen, kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr.) ihmettelee – aiheellisesti – miksei purkulupahakemuksessa mainittu Lahdensivuntiellä sijaitsevan talon palvelleen suuren säveltäjän asumuksena.

Avoimuuden vuoksi tieto olisi toki saatu kertoa. Eipä tarvitsisi miettiä, puretaanko mahdollisesti historiallisesti arvokkaita rakennuksia salaa. Tässä tapauksessa tieto kuitenkaan tuskin olisi muuttanut mitään.

Hämeenlinnan kaupungin nykyisessä – tai missään – rahatilanteessa ei ole syytä hukata euroja pahoja kosteusvahinkoja kärsineen rakennuksen vaalimiseen.

Kahvilaa ja matineasaliakin on ehdotettu. Jos moottoritien rampit tulevaisuudessa tunkevat tontille tai vaikka vain tontin viereen, kukaan tuskin viihtyy leivoksella tai konsertissa. Sitä paitsi rakenteilla on eräs Verkatehdas.

Talon purkaminen ei vähennä Marttisen sävellysten arvoa tai hävitä hämeenlinnalaista musiikkihistoriaa. Kummatkaan eivät onneksi ole riippuvaisia muutamia vuosikymmeniä vanhan, arkkitehtonisesti arvottoman omakotitalon rakenteista.

Vaikka olohuoneessa olisi aikoinaan istunut ketä, huonokuntoinen talo on – vain huonokuntoinen talo. Pytingin seinät henkivät nyt korkeintaan hometta. Sekö on hämeenlinnalaista musiikkihistoriaa?

Ilmaan on heitetty ajatus, että 1940-luvulla rakennetun talon sijalle pystytettäisiin muistomerkki Marttisen kunniaksi. Parempi sekin kuin laho kortteeri, joskin tässä laattojen ja muistopatsaiden kaupungissa voisi välillä keksiä jonkin muunkin tavan kunnioittaa merkkihenkilöitä.

Miten olisi säveltäjän nimeä kantava sali Verkatehtaalle? Tai saisivatko kaupunkilaiset ehdottaa?

Muistolaatat ja tyhjinä lämmitettävät talotko ovat ratkaisu Hämeenlinnan musiikkikulttuurin ongelmiin? Sidotaan viimeisetkin lantit graniittiin, pois konserteilta?

Olisi jossain mielessä ymmärrettävää, jos Hämeenlinnan kaupunginisät alkaisivat nyt epäröidä purkaa taloa, jossa säveltäjä Marttinen asui vuokralla peräti viisikymmentä vuotta.

Muistissa ovat purkukauhistukset poikineen. Niistä vähäisin ei ole Sibeliuksen nuoruudenkotien jyrääminen nurin. Kaupungin ylpeästi esittelemässä syntymäkodissa Sibeliuksen perhe asui vain kaksi ja puoli vuotta. Maestrolla ei ollut sieltä edes muistoja.

Ehkä tämä häpeä estää Hämeenlinnaa markkinoimasta itseään Sibelius-kaupunkina? Asiasta muistuteltaisiin ikävästi.

Homeisen omakotitalon säilyttäminen Lahdensivuntiellä ei kuitenkaan menneitä typeryyksiä sovittaisi.

Päivän lehti

2.12.2020

Fingerpori

comic