Uutiset

Homekoulukierteelle ei näy loppua

Tällä viikolla Hämeenlinnassa paljastui jälleen uusi homekoulu. Tänä syksynä vaikeita tapauksia on ilmennyt jo kaksi: Tuomela ja nyt viimeksi Ojoisten koulu.

Kaava on aina sama. Oireilua on ollut jo pitkään. On pitkittynyttä flunssaa, väsymystä, selittämätöntä päänsärkyä, poskiontelontulehduksia. Vaivoja, jotka poistuvat pitkillä lomilla. Vasta sitten, kun joku sairastuu niin vakavasti, ettei voi enää työskennellä tiloissa, herätään toden teolla miettimään, olisiko asialle tehtävä jotain.

Alkavat kuukausia kestävät tutkimukset, jotka osoittavat sen, minkä kaikki tiesivät jo valmiiksi: mikrobivaurioita on siellä sun täällä. Kun rahaa rakenteisiin menevään remonttiin ei ole, alkaa ensiapu. Vaihdetaan listoja, massataan ilmarakoja, tuodaan sisälle erilaisia ilmanvaihtohäkkyröitä.

Oireilu ei lopu, tehdään lisää kokeita. Siirrellään pahimpia luokkia paikasta toiseen. Oppilaita joutuu jäämään kotiin, kun lääkärin mukaan kouluun ei ole enää mitään asiaa. Tämäkin on todellisuutta Hämeenlinnassa.

Homekoululaisten vanhemmat ovat ihan syystä huolissaan. Kukapa haluaisi ottaa riskin, että lapsi altistuu homeille jo alakouluiässä? On ymmärrettävää, että perheet vaativat kaupungilta pikaisia päätöksiä.

Mutta eivät ole helpossa tilanteessa päättäjätkään. Koulut ovat täynnä, ylimääräistä rahaa ei ole ja valtiokin kiristää homekoulurahoitustaan.

Hämeenlinnassa tilannetta pahentaa vielä se, että aiemmin väistötilana käytetty Hiltikin on tullut tiensä päähän. Homeille omassa koulussaan altistuneet lapset ja henkilökunta eivät voi muuttaa tiloihin, joissa on vastaavia ongelmia.

Yksi ratkaisu olisi tietysti sijoittaa Ojoisten lapset tyhjentyvän OKL:n rakennukseen. Koulukompleksiinhan on etsitty tulijoita, jotta kaupungin kannattaa se Yliopistokiinteistöiltä vuokrata.

Tämäkin ratkaisu toteutuisi vasta ensi syksynä, samoin kuin Tuomelassa mahdollisesti alkava remontti. Edessä on siis kummassakin tapauksessa vielä ainakin seitsemän kuukautta koulunkäyntiä terveydelle haitallisissa tiloissa.

Lisäksi kuka uskaltaa taata, että OKL:n tiloissa on varmasti puhdasta? Ainakin rakennuksessa sijaitsevan kesäyliopistossa on tiettävästi koettu jonkinasteista oireilua.

Sisäilmaongelmat ovat julkisissa rakennuksissa nykyään niin yleisiä, että melkeinpä jokainen riskirakennus pitäisi tutkia.

Miten rakennukset ovat päässeetkin niin huonoon kuntoon? Tekisi mieli sanoa, että silkkaa välinpitämättömyyttä.

Jos rakennuksia on vuosikymmeniä huollettu niin, että aina on tehty vain se kaikkein akuutein korjaus, todelliset ongelmat ovat saaneet muhia rakenteissa rauhassa.

Ja sama meno tuntuu jatkuvan. Suhdanteiden mukaan poukkoileva kuntatalous ei kannusta pitkäjänteiseen korjaustyöhön.

Odotettavissa onkin, että tämä kolumni on ajankohtainen vielä vuosien päästä. Olen mielelläni väärässä.