Uutiset

Homofobia on selkäytimessä

Monessa Afrikan ja Aasian maassa homoseksuaalisuus on lailla kiellettyä.

Joissakin maissa siitä voi saada jopa kuolemantuomion, kuten Hämeen Sanomien taannoinen kesätoimittaja Lea Taivassalo torstain Hesarissa kirjoittaa.

Esimerkiksi Ruandassa ja Tansaniassa poliisien ohella homoja jahtaa valpas media yllättääkseen heidät ”itse teossa”.

Itä-Afrikan maissa tiukka lainsäädäntö on peruja siirtomaaherroilta, briteiltä ja saksalaisilta.

Tällä hetkellä monet maat ovat jopa kiristämässä lainsäädäntöään. Tiukennuksia lakeihin vaativat kristilliset ja muslimiseurakunnat.

Skandinaviassa voimme röyhistää rintaa afrikkalaiseen verrattuna liberaalin lainsäädännön vuoksi. Silti seksiasiat kiihottavat meitäkin paitsi sänkykammareissa myös muilla foorumeilla.

Vaikka meillä hurskastellaan tasa-arvosta ja hyväksyvästä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin, käytäntö osoittaa toista.

Kirkolle suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin tuntuu olevan ihan ylivoimainen paikka, vaikka täysin pitävästi on osoitettu, että seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole tahdon asia.

Taannoin suurella kohulla sukupuoltaan miehestä naiseksi vaihtanut Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto on joutunut avoimen syrjinnän kohteeksi työpaikallaan.

Lisäksi tavalliset ihmiset katsovat aiheelliseksi lähettää hänelle törkypostia ja uhkailla avoimella väkivallalla. Tämäkö on kristillisyyttä?

Luterilaiset valitsivat itselleen tällä viikolla arkkipiispan.

Valitun Kari Mäkisen suurimmaksi meriitiksi taisi hänelle itselleenkin yllättäen nousta se, että hän lupaa siunata homoparit.

Sen arvioidaan olevan vastoin kirkon enemmistön kantaa, mutta Etelä-Suomen liberaalit junttasivat Mäkisen ohi vanhoillisena pidetyn professori Miikka Ruokasen.

Miten seksuaalinen suuntautuneisuus voi olla tämmöinen kynnyskysymys.

Mitä väliä sillä on kirkolle, millaisia seksipuuhia aikuiset vapaaehtoiseksi harrastavat?

Muualta muuttavan silmään käy Euroopassa avoimuus, jolla seksiin liittyvistä asioista puhutaan ja kirjoitetaan julkisuudessa.

Tansanialainen ystävä hämmästeli taannoin pääministeri Matti Vanhasen (kesk.)edesottamuksia.

Miten julkisuudessa voidaan keskustella pääministerin uuniperuna- ja tekstiviestisessioista. Saati Ike Kanervan (kok.)puutarhanhoitoharrastuksesta.

Marja-Sisko Aaltoa koskevat lehtileikkeet hän kuskasi mukanaan kotimaahansa, jossa kuuna päivänä kukaan pappi ei julkisesti kertoisi sukupuolenvaihdoksestaan.

Sen sijaan selibaatissa eläville roomalaiskatolisille poikamiespapeille kyllä syntyy solkenaan lapsia. Mutta kuten siellä päin maailmaa todetaan: pimeässä Jumala ja Allah eivät näe.

hanna.antila-andersson@ hameensanomat.fi

Pimeässä Jumala ja Allah eivät näe.

Päivän lehti

25.1.2020