Uutiset

Hongkongin nuoria protestoijia ei saa odottaa sama kohtalo kuin mielenosoittajia Tiananmenin aukiolla 30 vuotta sitten

Pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Ilkka Timonen on seurannut Kiinan kehitystä monta vuosikymmentä paikan päältä ja etäältä.

Pekingin Tiananmenin aukiolla oli kesä 1987 ja kävelin siellä ihmettelemässä valtavaa toria, kun paikallinen nuorimies lähestyi minua. Mitä kuuluu, mies kysyi minulta haparoivalla englannin kielellä.

Hän kertoi opiskelevansa englantia haluten testata taitojaan minuun. Siihen aikaan Pekingissä ei vielä ollut paljoa ulkomaalaisia turisteja. Mies tuntui suhtautuvan luottavaisesti tulevaisuuteen: maan talous kasvoi humisten ja olot olivat vapautumassa.

Kahta vuotta myöhemmin seurasin huolestuneena uutisia samaiselta paikalta kotitoimituksessa Tampereella.

Kiinan kansan vapautusarmeija oli kutsuttu yöllä murskaamaan väkivalloin viikkokausia rauhanomaisina jatkuneet mielenosoitukset aukiolla. Mietin oliko tapaamani nuorimies mielenosoittajien joukossa. Oliko hän kenties yksi sadoista ellei tuhansista surmatuista?

Laitoin lehteen käsillä olevista kuvista mielestäni hyvin tilannetta symboloivan kuvan. Yksinäinen mies seisoo panssarivaunukolonnan edessä estäen sen etenemisen.

Kiinan kommunistinen puolue veti verisen viivan siihen, kuinka pitkälle demokratisoitumisessa saa mennä. Talouden annetaan kasvaa mahdollisimman vapaasti, mutta kansalaisten poliittisia oikeuksia rajataan tiukasti.

Kansalaisilta pimitettiin se, mitä Tiananmenilla tapahtui. Nykykiinalainen tuskin tietää kesäkuun 1989 tapahtumista siellä – tai sitten hän ei uskalla puhua niistä.

Autonomia näytti toimivan – aluksi

Myöhemmin 1990-luvulla kävin Hongkongissa. Siellä odotettiin jännittyneinä, miten käy, kun alue siirtyisi Britannialta Kiinalle.

Vuonna 1997 tämä tapahtui, ja Peking antoi alueelle laajan autonomian periaatteella ”yksi maa, kaksi järjestelmää”.

Kaikki näytti toimivan pitkän aikaan melko hyvin. Pinnan alla kuitenkin kupli ja ensimmäinen pyrskähdys koettiin vuonna 2014 ”sateenvarjoliikkeen” mielenosoituksissa.

Protestoinnin syy oli Hongkongin vaalijärjestelmän uusiminen niin, että Kiinan kommunistinen puolue pääsi vaikuttamaan Hongkongin hallintojohtajan valintaan. Sillä kertaa mielenosoitukset saatiin loppumaan ilman että hallinto teki myönnytyksiä protestoijille.

Nyt Hongkongissa ovat mielenosoittajat ja mellakkapoliisit ajautuneet paljon pahempaan väkivallan kierteeseen. Kaikki alkoi hallinnon yrityksestä hyväksyä laki, joka olisi sallinut rikoksista epäillyn luovuttamisen Manner-Kiinaan oikeudenkäyntiä varten.

Mielenosoittajat voittivat siinä, että lakihankkeesta luovuttiin. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt, vaan protestoijien vaatimuksena on jälleen myös mahdollisuus valita oma hallinto niin, että Peking ei pysty siihen vaikuttamaan.

Maailma on muuttunut vuodesta 1989. Tiananmenin kaltainen verilöyly ei toivottavasti enää kuulu Pekingin ratkaisuvaihtoehtojen joukkoon.

Kirjoittaja on pitkäaikainen ulkomaantoimittaja.