Uutiset

Hopeahapsinen vanharouva säilyttää charminsa

Moni ei tunne omia taskujaankaan yhtä perusteellisesti kuin Pauli ”Speedy” Fallström tuntee rakkaan OH-LCH-koneensa, eli tuttavallisemmin Hotellin. Jokainen mutteri ja pellinpala on tullut tutuksi sinä aikana, jona mies on armastaan hoitanut ja huoltanut.

Miehen ja koneen saumattomasta yhteisymmärryksestä kielii se, että vaikka kone purettaisiin osiin, osaisi DC-3-yhdistyksen päämekaanikko koota sen entiselleen.

-Kyllä sitä 50 vuodessa oppii, nauraa vuonna 1958 koneen ensi kertaa tavannut Fallström.

Koneen matkustamossa istumisasento on erikoinen. Nokka sojottaa kohti taivasta, penkit ovat vielä kallellaan. Moottorien jylähtäessä käyntiin kone alkaa täristä. Vaikka metakka on ulkopuolella melkoinen, pystyy sisällä puhumaan huutamatta.

Hymy nousee Fallströmin kasvoille. Mekaanikko huolsi DC-3-koneita työskennellessään Ilmavoimissa, mutta tiet pääsivät erkaantumaan, kun kone purettiin osiksi. Viimeisen reilun 17 vuoden aikana kone on ollut Fallstömin luotettavissa käsissä DC-yhdistyksen myötä.

-Äänestä kuulee heti, jos jokin on pielessä. Parhaimmillaan ääni on hienoa murinaa, Fallström kuvailee.


Rakennetta valvotaan röntgenillä

Hopeahapsinen ”vanha rouva” kiiltelee auringossa ja näyttää siltä, ettei se malttaisi odottaa lentoon pääsemistä. Hiljalleen alamme lipua pitkin kiitorataa.

Lukemattomia kertoja koneella lentäneelle Fallströmille tilanne on laillani uusi. Tällä kertaa hän ei ole mekaanikkona vaan istuu vieressäni matkustamon puolella.

Lentävän museokoneen kyydissä liitäminen epäilyttää. Sehän täyttää ensi jouluaattona jo seitsemänkymmentä vuotta! Fallstömiä huvittaa. Vaikka kone itsessään on vanha, uusiutuvat sen osat jatkuvasti.

-Jokaisen osan käyttöajat tiedetään minuutilleen ja kaikki huonokuntoiset vaihdetaan uusiin. Koneen runko jopa röntgenkuvataan jokaisen 12 000 lentotunnin jälkeen, sanoo Fallström ylpeyttä äänessään.

Lentäminen mietityttää Fallstömin vakuutteluista huolimatta. Onko kone ikinä joutunut lento-onnettomuuteen? Sehän oli mukana toisessa maailmansodassakin.

Mekaanikko vakuuttaa, että koneen taipaleelle mahtuu vain yksi vaaratilanne, eikä sekään todellisuudessa ollut sellainen.

-Vuonna 1998 pakoventtiili katkesi vasemmasta moottorista laskutilanteessa, mutta se on ainoa.


Kekkosen koneena Lapin-matkoilla

Vuosiin on mahtunut monenlaista. Kone on ollut mukana toisessa maailmansodassa, minkä lisäksi sillä on lennätetty Suomen entistä presidenttiä muun muassa Lappiin hiihtämään, tietää Fallström.

-Minä olen usein sanonut, että tuolla samassa vessassa se Kekkonenkin on usein pyllistellyt, nauraa Fallström ja osoittaa koneen peräpäätä kohden.

Mekaanikko paljastaa, että vielä 1990-luvulla eräs matkatoimisto sponsoroi golfturnausmatkoja Ruotsiin. Matkalla oli mukana valtakunnan merkkihenkilöitä, kuten kansanedustajia ja julkisuudenhenkilöitä esimerkiksi musiikin parista.

Ilmavoimissa koneen yksi tärkeistä tehtävistä oli toimia laskuvarjohyppykoneena. Vielä nykyäänkin laskuvarjohyppykerhot käyttävät konetta samaan tarkoitukseen.


Rajalla Ilmavoimien mittauskoneena

Eivätkä koneen värikkäät vaiheet siihen lopu, sillä koneella on tiettävästi ollut myös salaisia tiedustelutehtäviä 1970-luvulla, kun se oli Ilmavoimien käytössä. Kyseistä DC-3:ta on käytetty mittauskoneena, eli sillä on mitattu sähkömagneettista kenttää.

Ilmakuvaukseen varustetulla koneella on myös tehty valvontaa itärajan tuntumassa. Koneen avulla on voitu tarkkailla naapurin toimintaa.

Koneen parissa puuhaavat eivät näistä asioista kuitenkaan mielellään puhu, vaikka ne ovatkin ilmailualan harrastajien mukaan yleisessä tiedossa.

Vielä joitakin vuosia sitten Suomessa ei ollut Fallströmin lisäksi mekaanikkoja, jotka olisivat osanneet korjata konetta. Myös lentäjät alkoivat ikääntyä. Kansallisia lupakirjamiehiä saatiin kuitenkin koulutettua lisää, joten vanha polvi ei vie taitotietoaan mukanaan.

-On tärkeää näyttää nuorille, miten hienoihin asioihin aikanaan on pystytty, Fallström kehaisee.


Matkaa tehdään näkösuunnistuksen avulla

Vanha kone on alkuperäisessä kunnossa muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Radiolaitteet on jouduttu vaihtamaan nykyaikaisiin, mutta esimerkiksi ohjaamon mittarit ovat 1940-luvulta.

Yhtään digitaalista näyttöä koneesta ei löydy. Ohjaamon erilaiset vivut ja napit näyttävät vähintäänkin eksoottisilta.

Kone voi lentää niinkin matalalla kuin 300 metrissä, joten navigointi tapahtuu maisemia seuraamalla ja kartasta katsomalla. Jos kone nousee pilvien päälle, täytyy suunnistaa kompassin ja matkaan käytetyn ajan perusteella.

Katson ulos takaosan kuplaikkunasta, jonne voi työntää pään kokonaan. Suoraan alapuolella vilistävät kuusien latvat tuntuvat olevan melkein kosketusetäisyydellä.

Niin ikään ilmastoinnista on turha haaveilla. Fallström tietää tarinan Kekkosen lennosta DC-3:lla, jonka aikana eräälle seurueeseen kuuluvalle tuli liian kuuma. Matkustajan valittaessa asiasta mekaanikko tympääntyi ja käänsi näön vuoksi jotain venttiiliä, jolla ei tietenkään ollut mitään tekemistä ilmastoinnin kanssa, koska sitä ei ollut.

-Miehen tullessa takaisin hän kysyi suoraan Kekkoselta, että ”onko nyt hyvä?”. Kun Kekkonen vastasi, että ”on”, tokaisi mekaanikko valittajalle ”siinäs kuulit”, nauraa Fallström.


Tunti ilmassa maksaa 1 200 euroa

Kone pompahtaa ilmassa, ja mieleen muistuu, ettei meillä ole lainkaan laskuvarjoja. Fallström kuitenkin jatkaa tarinaansa häiriintymättä. Hän, jos joku tajuaa ensimmäisenä, jos joku on pielessä. Pakottaudun ottamaan paremman asennon ja jatkamaan kuuntelemista.

Fallströmin kaukaisimmat matkat ”Hotellin” kyydissä ovat Amsterdamiin, Berliiniin ja Hampuriin. Tallinnaan mies on ehtinyt lentää koneella peräti 150 kertaa.

Mitään halpaa huvia ilmassa pöristely ei silti ole, sillä koneelle kelpaa vain lyijyllinen aito lentokonebensiini. Yhdessä vaiheessa pelkona oli, että ympäristölle haitallisen 100LL:n valmistus lopetetaan tyystin.

-Bensa on äärimmäisen kallista, minkä lisäksi sen käyttäminen saastuttaa. Tunnin lennolla bensiiniä kuluu noin 400 litraa litrahinnan ollessa kolmisen euroa, sanoo Fallström.

Tänä keväänä koneelle annettiin kuitenkin lupa käyttää ruotsalaista 91/96-oktaanista lyijytöntä lentobensaa. Siihen ei voida vielä siirtyä, sillä ainetta ei saa Suomesta.

Koneen ylläpito pitää hoitaa DC-3-yhdistyksen voimin, sillä Museovirastolta ei rahaa ole edes anottu. Jäsenmaksu on 30 euroa vuodessa kaikilta yhdistyksen 3 000 jäseneltä.

Ilman jäsenmaksua koko yhdistystä ei pystyisi ylläpitämään. Jokainen lento maksaa vielä erikseen.

-Lentoon lähtemiseen vaaditaan vähintään 15 henkilöä, sillä muuten tulee tappiota. Monia lentoja muun muassa Tallinnaan on jouduttu peruuttamaan liian pienen osallistujamäärän takia, sanoo Fallström.


Kone rakas kuin lemmikki

Vanha rouva tuntuu olevan Fallströmille erityisen tärkeä ja läheinen. Mutta kuinka tärkeä? Kysymys saa miehen silmäkulmat kostumaan.

-Olen joskus sanonut, että kone on minulle rakkaampi kuin oma vaimo, mutta vaimo ei oikein pidä siitä vertauksesta. Sanotaan, että suhde on samanlainen kuin lemmikkieläimeen, kuin rakkaaseen koiraan. Omaksihan tämän tuntee, vaikka onkin yhdistyksen vehje.

Olen vakuuttunut siitä, että tätä turvallisempaa ja paremmin hoidettua konetta ei olekaan. Sitä paitsi koneen miehekkääseen jylinään ei vain voi olla hullaantumatta.

Mietin, mahdanko istua samalla penkillä kuin presidentti Kekkonen aikoinaan. Lentopelkoni on kadonnut taivaan tuuliin. (HäSa)