Kolumnit Uutiset

Hopeisia kahvilusikoita ja muita toivelahjoja

Näin toukokuun loppupuolella postilaatikkoon sataa pieniä valkoisia kirjekuoria. Ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat kutsuvat juhlimaan elämänsä ensimmäisiä tärkeitä etappeja.

Kutsukortin saaminen on ilo ja kunnia. Ovathan kevään juhlat iloisia ja keveitä, täynnä ruusuja, halauksia ja naurunporinaa.

Kutsusta seuraa kuitenkin lahjakiire eli on pikaisesti mietittävä, mitä antaisi kullekin juhlijalle onnentoivotukseksi. Olisihan mukavaa antaa lahja, jossa olisi mukana sydämellinen ajatus juuri tälle tietylle sankarille. Oma hoppunsa on siinäkin, jos juhliin ei pääse paikanpäälle ja lahja on lähetettävä nurmikonleikkaajan kyydissä toiselle puolelle maata.

Omana ylioppilaskeväänäni minua onniteltiin muun muassa hopealusikoilla ja Kalevalalla. Pakko tunnustaa, että nämä lahjat ovat vuosikymmenien aikana päässeet välillä vahvasti pölyttymään.

Voi olla, että jonakin päivänä kiillotan taas lusikkani ja tartun kansalliseepokseenkin. Ja toki arvostan saamiani lahjoja, sillä ne muistuttavat minua antajistaan ja heidän ajatuksistaan. Joidenkin lahjojen kohtaloksi vain jää pelkkänä muistona oleminen.

Käytännöllisyyden kannattajana seikkailen itse lahjahankinnoissani usein kovien ja pehmeiden asioiden keskellä. Se mikä minun päässäni välähtää todella mainiona ideana, ei kuitenkaan aina ole nuoren listalla ykkösenä.

Voi olla, että muutamat kynttilänjalat ja kuohuviinilasit olisin jo voinut jättää valkolakeille antamatta.

Kirjoja en enää osta kenellekään, niin vaikeaa on arvuutella lukutottumuksia ja mielikirjailijoita. Käytöksen kultaista kirjaa tuskin kukaan tarvitsee, ja runoja ei lueta paksuista kootuista teoksista. Kumma kyllä, kiinnostusta ei taida riittää kotipitäjän 800-sivuiseen historiateokseenkaan.

Enemmän kuin mielelläni käärin paperia franckien tai toikkien ympärille, jos niitä minulta toivotaan. Lupaan myös jättää pinkin ja vihreän raidoittamat pyyhkeet kaupan hyllylle, jos lempiväriksi ilmoitetaan valkoinen. Paketistani ei löydy unikoita, jos kuosi on kauhistus.

Hyvä linja on sekin, että nuori juhlija ilmoittaa selkeästi heti kutsukortissaan toivovansa lahjaksi rahaa. Tavoitteena voi olla vaikkapa välivuoden aikana toteutettava reissu toiselle puolelle maailmaa tai joku oma tärkeä hankinta.

Lahjatoiveensa rohkeasti esittänyt nuori välttyy ainakin tämän täti-ihmisen pahimmilta virhearvioinneilta.