Uutiset

Hoppee ei oo häppee

Siltä varalta, että Suomi yllätti ja voitti viime yönä jääkiekon World Cupin, pyydän anteeksi erehdystäni. Muussa tapauksessa totean, että pitihän tuo arvata.

Jääkiekko on ollut minulle melko yhdentekevä urheilulaji siitä lähtien, kun KalPan kanadalaisvahvistus Wayne Thompson lakkasi vuonna 1990 olemasta söpö. 13 ikävuoden jälkeen olen seurannut kiekkoa oikeastaan vain olosuhteiden pakosta tai painostuksen alla.

En sano, ettei minusta olisi nautinnollista katsoa, kun ketjukaverit pelaavat jäällä yhteen kuin lukisivat toistensa ajatuksia. Tai kun iso mies pyörähtää luistimillaan ympäri keijunkevyesti.

Kiekon äijäilymeininkiä sen sijaan en kestä. Sitä uhoa, testosteroninkatkuista nyrkinheiluttelua ja suunsoittoa, joka valitettavan usein välittyy katsojalle, vaikka välissä on television kuvaruutu.

Viime vuosina jääkiekon on tehnyt vielä epäkiinnostavammaksi muuan ulkourheilullinen seikka. Iltapäivälehdistö on ryhtynyt kirjoittamaan aiheesta ”miksi jääkiekkoilijat ja missit päätyvät niin usein saman peiton alle”.
Näin ollen en jaksa ymmärtää saatikka seurata myöskään suomalaisen median World Cup -suitsutusta.

Toki asiantuntijoiden mielestä jääkiekon World Cupissa menestyminen on paljon isompi juttu kuin vaikka maailmanmestaruuden voitto. MM-kisoihin eivät koskaan osallistu samaan aikaan Stanley Cupista kisaavat maailman parhaat pelaajat, mutta World Cupissa paikalla ovat NHL-tähdetkin.

Oli kyseessä World Cup tai MM, tuntuu kummalliselta, että Suomessa jaksetaan aina vaan puuskuttaa lajista, jota pelataan ammattimaisesti alle 20 maassa. Maailmanmestaruudesta vakavissaan kisaavien joukkueiden määrä on vielä hämmentävämpi: lajin huipuilla on koko maailmassa seitsemän joukkuetta.

Jos jääkiekkoa ei pelattaisi Pohjois-Amerikan rahakaukaloissa, lajin mediaseksikkyys olisi maahockeyn luokkaa.

Ehkä suomalaismedian World Cup -mässäily kertookin enemmän suomalaisen urheilun tilasta kuin median suhteellisuudentajusta.

Kun olympialaiset menivät miten menivät, Ruotsi rökitti yleisurheilussa ja jalkapallon EM-kisatkin jäivät kaukaiseksi haaveeksi, otetaan tästä – kieltämättä hyvästä – menestyksestä irti kaikki ja vähän ylikin.
Kävi viimeöisessä ottelussa kuinka tahasa, Suomen kuppijoukkue teki turnauksen ajan ilmeisen hyvää työtä. Kahden parhaan joukkoon päässeillä täytyy olla tuurin lisäksi taitoa.

Kaikkihan tiedämme, ettei Suomi suinkaan kaatunut huonommuuteensa. Suomi hävisi, koska Kanadan fanit häiritsivät Leijonien yöunia aiheuttamalla joukkueen hotellissa turhia palohälytyksiä. Ja taisi siinä olla tekemistä tuomareillakin.

Sitä paitsi on helpotus, jos minun ei tarvitse tänä vuonna todistaa, kuinka satatuhatta suomalaista toistelee senaatintorilla 1970-luvun poppihitin sävelellä Miikka Kiprusoffin nimeä.

Päivän lehti

2.6.2020