Uutiset

HPK:n cheerleaderit lisääntyivät ja kurkottelevat korkealle

Kolmekymmentä nuorta naista vihreällä omakotitalon nurmikolla. Heti seuraavaksi ei mieleen tule jääkiekko tai Ritarihalli.

– Kuka on pääpohja? Minna sämpylä, Laura sämpylä. Etareita? Oo sä Katri toinen, huutaa valmentaja Ansu Laine.

HPK:n cheerleaderit toimivat kuin ammattimaiset jääkiekkoilijat. Kauden 2005-2006 treenit on – totta kai – aloitettu.

Kesäharjoittelun ja neljän vanhan tekijän läsnäolon lisäksi kaikki muu onkin uutta. Viime kaudella jäähallilla tanssi parhaimmillaan kahdeksan cheerleaderia, tällä hetkellä heidän päälukunsa on 35.

– Me laitettiin kouluihin ilmoituksia ja niitä vaan rupesi tulemaan, nauraa Henrietta Aitto-oja.

Valmentaja Laine kävi kertomassa kiinnostuneille lajista ja suunnitelmista, jotka ylittävät hallin E-katsomonkin kattoparrut.

– Tämä on pitkän tähtäimen suunnitelma, mutta aiomme osallistua tulevaisuudessa cheerleading-kisoihin, sanoo Laine.

Kesä taivasalla

– Ensin lämpätään. Kymmenen jännähyppyä, kymmenen oikealla, kymmenen vasemmalla, käskyttää Laine.

Into treenata on ilmeinen ja tahti kiihkeä. HPK:n cheerleaderit harjoittelevat kolme kertaa viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan.

– On se aika kova tahti, mutta kaikki ei pääse joka kerta. Ainakin kerran viikossa on se mihin pyritään, sanoo Jenni Salvisto.

Vielä tässä vaiheessa vuotta ryhmää eivät paina rahahuolet, mutta sekin hetki tulee. Joukkueen on tarkoitus rekisteröityä seuraksi ja se maksaa. Samoin esiintymisasut.

– Viime vuonna HPK kustansi ne. Nyt asia on vähän auki. Kun meitä on näin paljon, niin pukuja varmaan tehdään myös itse. Tai ostetaan pohjat ja sitten muutellaan, sanoo Katariina Saarman.

Kesällä joukkueen voi bongata harjoittelemasta Linnapuistosta tai Kaurialan kentältä. Talvella toe toucheja ja hurdlereita olisi mukavampi tehdä sisätiloissa.

– Syksyllä katsotaan, jos saadaan ilmaiset tilat jostain, sanoo Laine.

Positiivista energiaa

Cheerleaderit haluavat oikaista yleisen harhaluulon, että laji olisi pelkää tanssia. Tanssin lisäksi se on lihas- ja kestävyysharjoituksia, hyppyjä ja akrobatiaa.

Periaatteessa liikkeiden pohjana ovat tietyt Yhdysvalloissa kehitetyt käsiliikkeet, mutta vain pohjana.

– Me tehdään niistä omia variaatioita, lisätään omia sekaan. Tämä on luova harrastus. Täynnä positiivista energiaa, sanoo Saarman.

Lajin monipuolisuuden ja luovuuden lisäksi joukkueessa arvostetaan yhteishenkeä.

– On kiva tulla harkkoihin kavereiden kanssa, kiteyttää Aitto-oja.

Jäähallilla cheerleaderit eivät aina ehdi keskittyä pelin seuraamiseen eikä joukkueen kokoonpanon tietäminen ole ehto ryhmään pääsemiselle.

– Tärkeintä ei ole joukkue, jota kannustaa, vaan se, että pääsee kannustamaan jotakuta, sanoo Salvisto.

Hetken mietittyään hän muotoilee ajatuksen hieman toisin.

– Kyllä meistä moni seuraa jääkiekkoa… ja rupeaa tietysti tykkäämään omasta joukkueesta. (HäSa)