Kolumnit Uutiset

Hui, hengellisyyttä!

Laulaja ja lauluntekijä Mariska kertoi kotisivuillaan hiljattain, että häntä pyydettiin kertomaan työstään koululaisten uutta äidinkielen oppikirjaa varten.

Häntä pyydettiin myös valitsemaan teksti, joka sopisi kirjaan näytteeksi. Mariska päätyi Mestaripiirros-tekstiin, jonka Anna Puu ja Egotrippi ovat levyttäneet.

Kappale alkaa sanoilla: “Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään. Heräs aikaisin, otti kynän käteen, rupes siinä piirtämään.”

Mariska sai palautetta kirjantekijätyöryhmältä: ”…teksti on helppo tulkita tunnustukselliseksi. Tämän vuoksi emme oikein voi valita kyseistä tekstiä oppikirjaan.”

Tekijäryhmä pelästyi hengellisyyttä taattuun suvivirsikohun tyyliin.

Mistä lähtien suomalainen koululaitos on alkanut kulkea laput silmillä?

Ei kaunokirjallisen tekstin käyttäminen esimerkkinä ole aiemminkaan merkinnyt, että sitä pitäisi lukea kaikille täytenä faktana.

Ei kai Taru sormusten herrasta -kirjan tekstin käyttäminen voi tarkoittaa sitä, että koulussa tunnustettaisiin uskoa Gandalfiin ja Sauroniin. Tai että Harry Pottereiden käyttäminen johtaisi lapset ja nuoret vakavissaan opettelemaan taikuutta?

Vaikka ainakin tilastollisesti valtaosa ihmisistä uskoo jonkinlaiseen korkeampaan voimaan, ei tekstien analysoiminen suoraan johda siihen, että ketään pakotettaisiin uskomaan yhtään mihinkään.

Jumalanpelko on saanut nyky-yhteiskunnassa aivan uuden merkityksen.

Ennen kuin ehtii henkeä vetää, joku sanoo, ettei opetuksen kuulu olla tunnustuksellista. Opetushallituksen mukaan uskonnon opetuksella pyritään edistämään ymmärrystä uskonnollisesta kulttuurista. Ymmärrystä edistetään keskustelemalla, ei sensuurilla.

Äidinkielen tuntien taas pitäisi kieliopin lisäksi opettaa sekä tekstien että maailman ymmärrystä.

En tiedä, olisiko jonkun mielestä parempi ollut valita Mariskalta kirjaan esimerkiksi seuraavat sanat: “Tytöt tarvii hellän oriin, ne ei tyydy pelkkään kaniin. Ne haluu päästä täyteen raviin, tulla kovaa tai jättää väliin.

Toki sekin ehkä terveystiedon teemoihin sopisi.

On naurettavaa kiistää se, että uskonnot ovat yhä yksi maailman suurimmista ilmiöistä. Ilmiöistä on voitava puhua, ja niitä on voitava analysoida. Siksi suomalaisia koulutetaan.

Opetin viimeksi huhtikuussa itse lukiolaisia. Voin kertoa, että oppilaat ja opiskelijat eivät ole niin tyhmiä, etteivät osaisi kyseenalaistaa tekstejä.

Tai jos ovat, on juuri äidinkielen opettajan tehtävä herätellä heidät pohtimaan kriittisesti, mikä teksti on faktaa, mikä fiktiota ja mikä jotain siltä väliltä.

Laulun sanoja ei tiettävästi aiemminkaan ole käytetty esimerkiksi biologian tai historian faktojen opetteluun.